Katsojia otteluihin

19.02.2018, RNK SM

 
Mistä ja miten saisimme peleihin lisää katsojia. Väitän että -90 luvulla ringettepelejä keskimääräisesti koko maassa käytiin katsomassa huomattavasti enemmän. Osa jopa matkusti vieraspeleihin kannustamaan omaa joukkuetta. Tiedän että aika on muuttunut ja tarjontaa on tullut paljon enemmän, mutta huoli on silti mielestäni aiheellinen. Tiedän toki myös, että jotkut paikkakunnat on tässä kohtuullisen hyvinkin onnistunut ja onnistuminen tulee yleensä siitä, että tapahtumien eteen tehdään markkinointityötä. Some näkyvyys on kova juttu. Toki paikkakuntakohtaisia eroja tulee siitä, millaista muuta tarjontaa on ja yleensäkin käytettävissä olevasta väestöpohjasta. Uusien katsojien saaminen tapahtumiin on melko lailla vaikeaa.

 

Ongelmaksi onkin muodostunut, ettei edes ns. ringetteväki käy peleissä tai Tie Huipulle tapahtumassa. Miksi. Onko tuotteessa jotain vikaa vai mistä moinen johtuu. Tasoerot liian suuria, pelit tylsiä ja ennalta arvattavia vai mistä kenkä puristaa. Toki voitaisiin tehdä paljon työtä sarjaohjelmien eteen, niin ettei suuria päällekkäisyyksiä tapahtuisi vaan pelejä olisi mahdollista päästä seuraamaan. Seurojen pitäisi oikeasti olla seuroja joissa ollaan kiinnostuneita kaikista. Seuraihmisten pitäisi uskaltaa tai innostua lähtemään katsomaan myös naapuriseuran pelejä. Tie Huipulle tapahtumaan pitäisi lähteä katsomaan huippu ringetteä, vaikkei oma tyttö siellä pelaisikaan. Pelaajien pelistä oppiminen tapahtuu myös katsomalla isompien pelaamista.

 

Haastan ringetteliiton/lajiryhmän miettimään keinoa, tekemään kyselyä ja oikeasti ottamaan selvää mitkä ovat ne toimenpiteet, joilla voisimme saada esim. SM-sarjan peleihin jatkuvasti 200-300 ihmistä. Asialla on merkitystä siihen, miten saamme sponsoreja, lipputuloa, oheismyyntituloja ja ennen kaikkea arvostusta.

 

Timo Himberg

  

Ilves on nauttinut kahdessa sarjassa pelaamisesta,

12.02.2018, Ilves BSM

 
loistavista olosuhteista Tesomalla ja mahtavasta joukkuehengestä.

 

Takana nyt 34 sarjaottelua ja vielä kuusi jäljellä runkosarjoissa ennen pleijareita. Hienoja lukuja sekä mahtava kokemus ja oppi nuorelle joukkueelle. Ketään ei silti väsytä :)…

 

Joukkueessamme on ollut vain kolme pelaajaa jotka pelkästään ovat keskittyneet 1-sarjan peleihin ja muut ovat pelanneet myös B-joukkueessa. Osa tytöistä on pelannut myös C-joukkueen pelejä koska eivät voi vielä pelata naisten pelejä.

 

Jäällä olemme menneet yhtenä ryhmänä ja isosisko auttaa pikkusiskoa sekä päinvastoin. Hienoa nähdä miten olemme yhdessä hengittäneet ja taistelleet yhteisen asiamme puolesta rinta rinnan ollaksemme taas huomenna hitusen parempia pelaajina ja miksei myös ihmisinä.

 

Nuori ryhmä ei ole kuvia kumarrellut naisten peleissä vaan olemme mielestämme onnistuneet tuomaan myös oman mausteemme mielenkiintoiseen sarjaan.

 

Naisten pelit ovat myös olleet paikoin tosi tasokkaita, pelattu kovaa mutta reilusti joten kiitos kaikille. Sarjassa oppii paljon asiota joita ei varmasti saa pelaamalla vain B-nuorten pelejä, joten suosittelen sitä kaikille.

 

Monipuolinen valmennus on saanut paljon hyvää aikaan ja Ilves jatkaa myös tulevaisuudessa näin… jos haluaa kehittyä kannattaa siis löytää petologo rinnastaan…


T: JP/JJ Ilves Edustus ja B-juniorit

 

Minä olen Valerie, ja tulen Kanadasta

12.02.2018, Jääurheiluseura Haukat BSM

 

Moi kaikille!

 
Minä olen Valerie, ja tulen Kanadasta. Tämä vuosi olen Vaihto-Oppilas Suomessa. Myös, minä pelaan Ringette täällä Haukat Ringette B kanssa.

 

I first step on the ice just before turning 5 years old, during spring time for amical games with my older sister’s team. And since, I never stopped playing. Even during summer, I was still on the ice, participating in summer ringette camps. A year after another, I was involved in teams of the highest level (A-AA).
The ice is where most of my greatest memories has been formed. As champion or finalist team of Quebec province championship for the last four years, I had the unique opportunity to take part in the Canadian championship and compete against new talented teams from all over my country.
Ringette has always been one of the most important thing in my life. It has taught me so many things, makes me in shape, has busied my time, but most of all, let me met awesome partners that have become my best friends over the years.

 

Around the age of 12, I started to watch the World Ringette championship, as some of my coaches in summer camps were part of team Canada. Then, a dream borned in my minds. One day I will come to Finland to play and see a new side of the sport.
In October 2016, my sister was in exchange, and we were having an exchange student in my family. Their experiences looked an awesome possibility to learn about everything related to life. There started the idea that I could also do something similar.
And that moment when I put those two ideas together, coming to Finland for my exchange and possibly having the opportunity to be in a team here, started to get real, and I subscribed to AFS Intercultural Programs for a year in Finland.

 

Then, I was placed in a first host family, were ringette has been, and is still, part of their life for long time too.  They helped to find a team for me, and I left Canada on august 7th to come here for the following 10 months, taking my gears with me. My air plane land on the 8th at the beginning of the afternoon, and already that evening, my season was starting with my first practice here, in a new team, with new teammates and coaches, in a language I couldn’t understood at all. But after all, my dream was getting true. For some reasons, I had to change family, and thanks to my passion, I got a new host family from my team.

 

When I played my first game here, after two periods, I was exhausted. Even though I had kept the shape during summer and I had trained already for about one month with my new team, as the games are twice the time they are in Canada, I can tell you that I was so tired that night.
Even if the game has been hard, I fall in love with the way the games are going here. With the warm up of 15 minutes, a quarter hour before the game is starting, the music and an announcer, it is so much more intense and entertaining. In Canada, the games are only 30 or 40 minutes, depending which category we are playing, with a warm up of three minutes just before the beginning of the match. Also, the music is only present in some tournaments.
Another difference that has surprised me is the ritual at the end of the games. When the playing time is over, both teams are aligned on their own blue lines, and the captains are shaking hand followed by some cheers for the other team. I am used that we only, and more quickly, give hands to our opponent.

 

And now that I am looking back to everything I’ve done since that time, and think that it has happened for the love of the sport and for the interest in knowing more about the world.
I am so grateful to everyone who was helped me through those 5 past months, but it would never have been the same if those 16 other girls, my teammates, wouldn’t have opened me the door of their changing room, to raise in my memories, moments that I will cherish for the rest of my life.

 

 

 

Ringeten valmennuskulttuuri

05.02.2018, Hyvinkää Ykkönen

 

Ajatellaan, että meillä olisi käytettävissä kaikki tämän päivän tiedot esimerkiksi fyysisestä ja psyykkisestä valmennuksesta, luistelu- ja taitovalmennuksesta sekä ringetestä lajina. Ajatellaan edelleen, että ringettevalmennus keksittäisiin tänään, eikä sitä siten määrittäisi liki 30-vuotinen jääkiekkovalmennuksen perinne. Millaiseksi ringettevalmennus muotoutuisi? Mistä lajeista lähtisimme hakemaan ajatuksia ja minkälainen valmennuskulttuuri ringetteen kehittyisi?

 

Suomalaisessa valmennuspuheessa on viimeisten vuosien aikana nostettu urheilija keskiöön. Jos ”ihminen keskiössä” nousisi ringeten kantavaksi arvoksi, niin millä tavalla se näkyisi harjoittelussa? Kenties perinteistä joukkueharjoittelun kulttuuria rikottaisiin ja seura tarjoaisi pelaajilleen erilaisia vaihtoehtoja omien taitojen kehittämiseen. Samaan aikaan seuran pelaajista osa voisi hioa lajitaitoja jäällä, toiset rehkisivät voimaharjoittelun parissa ja jotkut vaikkapa kehonhallintaharjoituksissa. Tällä hetkellä monella seuralla on maalivahtijää, mutta kenties ”ihminen keskiössä” ohjaisi seuroja palkkaamaan liikuntapsykologeja ja psyykkisen valmennuksen ammattilaisia, joiden avulla urheilijat kehittäisivät henkisiä voimavarojaan ja jäsentäisivät arkeaan omia tavoitteitaan tukevaksi.

 

Ringeten juuret ovat syvällä koripallossa. Naisten yliopistokoripallossa oli vielä 1990-luvulla voimassa ringetteenkin lainattu syöttösääntö, pallo oli pakko syöttää kentän keskilinjan yli. Lajimme hyökkäyspeli voisi saada uusia sävyjä jos sitä ohjaisi koriksesta lainattu ”Triangle offence”, jossa oleellista on muodostaa liikkeiden ja leikkausten avulla hyökkäysalueelle kolmioita. Hyökkäyksen tavoitteena on ennalta määrätyn ratkaisijan sijaan toimittaa peliväline vapaaksi jääneelle pelaajalle, jolla on helppo työ heittää pallo koriin. Myös puolustus- ja karvauspelaaminen muuttaisivat muotoaan, mikäli ringetteen lainattaisiin koripallon ”match-upit”. Joukkueet päättävät ennakkoon kuka puolustaa ketä, ja näin pyrkivät saamaan parhaan mahdollisen puolustajan vaarallisinta heittäjää vastaan. Toisaalta, hyökkäyksessä voidaan pyrkiä skriinin kautta vaihtamaan pallollista pelaajaa vastaan heikompi puolustaja. Miltä pelimme näyttäisi, jos taktista puolta kehittäisi koripallotaustaiset valmentajat?

 

Amerikkalaisessa jalkapallossa eri ”ketjujen” harjoittelu on eriytetty todella vahvasti. Puolustuksen linja harjoittelee aivan eri asioita kuin hyökkäyspelaajat. Jos ringette lähtisi hakemaan valmennusvinkkejä amerikkalaisesta jalkapallosta, voisi maalivahtijäiden lisäksi seurat järjestää pelipaikkakohtaisia ”puolustus- ja hyökkäysjäitä”. Kenties joukkueiden omat jääharjoitukset toteutettaisiin pääasiassa pistetyöskentelyinä, joissa ”kärki” ja ”avaava pelaaja” hioisivat ajoituksia samaan aikaan, kun ”puolustava puolustaja” harjoittelisi irtorenkaiden voittamista ”rouhijahyökkääjää” vastaan. Entä millaiseksi valmennus voisikaan muuttua, jos lähtisimme kuvitteellisessa tilanteessa hakemaan apua yksilölajien puolelta?

 

Suomalaisessa ringettevalmennuksessa on tehty vuosikausia todella laadukasta työtä, siitä kertoo esimerkiksi maajoukkueen 14 vuotta jatkunut voittokulku. Laji ei silti ole saavuttanut kehityshuippuaan, siksi voisi olla hyvä välillä ravistella omia käytänteitään: miksi valmennan (tai pelaan), kuten nyt teen? Mikä perinne ohjaa tekemistäni ja miten voisin tuoda uutta kulmaa hienoon lajiimme?

 

Kim Forsblom, Hyvinkää Ringeten edustusjoukkue  

 

BSM-sarjasta

29.01.2018, Lahti Ringette BSM

 

B- nuorten sarjassa on monien vuosien aikana pelattu alkusarjan pelit lohkoittain. Lohkot muodostuvat osittain sijainnin sekä aikaisempien vuosien menestyksen perusteella. Tänä vuonna lohkojaot olivat kuitenkin melko epätasaiset, jonka johdosta osa Ykkössarjan joukkueista olisivat ansainneet SM-paikkansa. Joukkueiden tulevaa menestystä ei kuitenkaan etukäteen voida tietää, joten tasaisten lohkojen muodo staminen on varmasti liitolle hankalaa.

 

Ylempään jatkosarjaan pääsevät kummastakin lohkosta neljä parhaiten sijoittunutta joukkuetta. Sekä alku- sekä loppusarjat pelataan kaksinkertaisena, eli kukin vastustaja kohdataan kaksi kertaa. SM-sarjassa neljä parasta joukkuetta pelaavat ristiin: 1. Vs 4. joukkue sekä 2. Vs 3. joukkue. Voittajat taistelevat kullasta ja häviäjät pronssista.

 

Tämä käytäntö on kuitenkin melko huono, sillä finaalipelejä on vain yksi, toisin kuin esimerkiksi jääkiekossa. Huono pelipäivä tai esimerkiksi ainoan maalivahdin sairastuminen voi vaikuttaa joukkueen sijoitukseen ratkaisevasti. Parannusehdotuksena ehdotamme, että ringetessäkin siirryttäisiin samaan käytäntöön kuin jääkiekossa, eli finaalipelit pelattaisiin playoff-tyylisesti esimerkiksi paras kolmesta.

 

-Lahti Ringette B pelaajat

 

Sivu 1 / 24 Seuraavat »