Rivivanhemman näkökulmasta - vastuut ja velvollisuudet

25.02.2019, Seiskat BSM

  

KKK. Kaikki junioriurheilun parissa olevat tuntevat tuon mantran. Vuosien saatossa vanhemmat ovat kuluttaneet renkaita, euroja ja äänijänteitä ympäri Suomen niemeä elääkseen mukana lastensa harrastuksessa. Mutta miten tilanne muuttuu B -ikäluokasta lähtien? Pelaaja saattaa olla jo täysi-ikäinen ja kuljettaminen tai kustantaminen ei olekaan enää ajankohtaista. Onko nyt vihdoin aika omille harrastuksille tai makoilla sohvalla telkkarin edessä? Huh… vihdoin! Kyllä joku muu saa nyt hommat klaarata.

 

Olisiko kuitenkin jotain mitä voisin pelkkänä rivivanhempana tehdä joukkueen ja menestyksen eteen? Menestys - Eikös se ole valmentajien ja pelaajien tehtävä hankkia sitä? Voiko menestystä mitata jollain muulla mittarilla kuin sarjataulukolla tai pistepörssillä? Vaikuttaahan siihen tietysti koko lajin, seuran ja joukkueen hyvinvointi. Yksilönä voinkin tuoda oman panokseni tähän yhtälöön. Joukkueissa monesti toimihenkilöt hoitavat some -päivityksistä lähtien kaikki, mutta voisihan heidän taakkaa keventää edes hieman. Kirjoittamalla vaikka vieraskynään…

 

Mitä muuta voisin tehdä? Voisinko olla innostava? Kritisointi ja arvostelu on aina kovin helppoa, mutta mitä jos toisinkin ympärilleni hyvää fiilistä ja muistaisin kiittää ja kehua joukkuelaisia? Kiitos huoltaja, että paikkailit lapseni kolhuja vaihtoaitiossa. Auttaisiko se joukkuetta eteenpäin? No ainakin niinä päivinä, kun pelaaja tulee kotiin ja purkaa pahaa oloaan huonosti menneestä pelistä. Silloin tuskin kannattaa liittyä mukaan valmentajan haukkumiseen tai pelikavereiden mollaamiseen vaan olla läsnä, kuunnella ja tuoda ehkä joku toinen näkökanta asiaan. Roolillamme voimme siis lisätä tuskaa, heittää bensaa liekkeihin ja työntää se mukava valkku sinne vastustajan bussin alle. Kahdesti. Toisaalta voin olla suodatin, osata ajatella myös kokonaisuutta yksittäisen pelin tai treenin suhteen ja osoittaa sitä kautta lojaalisutta toimintaa kohtaan. Vanhempana minulla on kuitenkin vastuu pitää kiinni myös joukkueen tavoitteista. Tiimipeliä tarvitaan muuallakin kuin pelikentällä.

 

Kuka on tiimipelaaja? Toimitsijoitahan kyllä aina tarvitaan. Ja seuran toimintaan voisi aina osallistua, jos ei hallitustoiminnassa niin viestinnässä, varuste- ja seuravaatetusasioissa tarvitaan aina auttavia käsiä. Ai niin! Ja onhan tulossa talkootkin. Mähän voisin osallistua nyt, kun viimeksi olin työreissulla. Samalla pääsee jutustelemaan muiden vanhempien ja pelaajien kanssa niitä näitä. Eihän sinne kaikki valitettavasti pääse, mikä on hyvin ymmärrettävää. Onneksi osa on parempia hommaamaan sponsoreita, kun mä itse olen siinä aika onneton. Siinä mun täytyis kyllä kehittyä ja opetella markkinoimisen salat.

 

Oppia. Onhan tässä lasten harrastuksen myötä saanut oppia monta asiaa. Aina ei hommat ole mennyt kuin tanssi, mutta virheiden kautta on kyllä oppi tarttunut sitäkin paremmin. Erilaisten haasteiden selättäminen on kyllä sitten loppujen lopuksi tuntunutkin hyvältä, vaikka alussa on hieman hirvittänytkin. Tilanne on sama kuin peleissäkin. Monesti yksittäisistä tappioista on oppinutkin paljon enemmän kuin murskavoitosta. Yksittäisen taistelun voitto ei tarkoita koko sodan voittamista. Sekin on täytynyt oppia katsomokannustajana, että joskus lopullisen päämäärän saavuttaakseen tarvitsee tunnistaa oma akilleen kantapää. Tähtäimet ja tavoitteet voi olla jossain ihan muualla kuin yksittäisen pelin lopputuloksessa.

 

Vuosien vieriessä KKK ei olekaan enää niin ajankohtainen. Tarvitaan ehkä enemmän innostumista, osallistumista ja oppimista eli IOO:ta. Sillä voisimme tuoda omaa panostusta menestymiseen, kun annamme itsestämme IOO -prosenttia joukkueen tai seuran eteen. Menestys ei siis ole vain toimihenkilöiden ja pelaajien harteilla vaan tässäkin vastuu on meillä kaikilla. Valitettavasti yleensä suurimmat arvostelijat ovatkin juuri niitä, jotka eivät tuo omaa panostaan joukkueen tai seuran toimintaan vaan pitävät toimintaa liian laaduttomana omalle tähtipelaajalleen. Kritiikkiä saa toki aina esittää, mutta silloin kannattaa myös olla valmis esittämään kehitysidea ja vetämään työrukkaset käsiin, jolloin saadaan toiminnastamme vielä laadukkaampaa kuin aiemmin. Seura olemme kuitenkin me ja omalla tekemisellämme voimme vaikuttaa moneen asiaan. Myös siihen menestymiseen. Voinko olla täydellinen eli 100 -prosenttinen vanhempi lapselleni? Kenties se ei ole mahdollista, mutta IOO -vanhempi voin kyllä olla.

 

Hyviä ja tiukkoja pelejä keväälle! Kunnioittakaa vastustajia, tuomareita, peliä ja sen lopputulosta niin kentällä kuin katsomoissakin.

 

ps. Se kolmas K ei tule koskaan poistumaan. Muistakaa aina kannustaa omianne. Se, kun lisätään tuohon em. yhtälöön, saadaan lopputulokseksi enemmän kuin IOOK jänistä.

 

Lisää kommentti

Kuvavarmenne

Kuvavarmenne