Tavoitteellisen urheilun ja opiskelun yhdistäminen

28.01.2019, Haukat Ykkönen

 

Urheilevan nuoren elämänrytmi on hektinen. Päivät täyttyvät koulusta, harkoista, peleistä, valmentamisesta, luistelukouluohjaamisesta ja aina välillä pitäisi ehtiä myös moikkaamaan kavereita ja sukulaisia. Vapaa-ajan menojen suunnittelussa on paljon liikkuvia osia ja pelaajan on opittava tekemään kompromisseja erilaisia menoja suunniteltaessa.

 

Samaan aikaan urheilijat oppivat jo nuorina aikatauluttamaan omat rutiinit toimivaksi kokonaisuudeksi. Läksyt ja muut askareet hoituvat juuri silloin kun niihin on varattu aikaa ja joustomahdollisuuksia ei juurikaan asioiden hoitamisessa ole: jos niitä ei hoida ajallaan, jäävät ne helposti kokonaan hoitamatta.

 

Välillä törmään olettamukseen siitä, että tavoitteellinen urheilu tarkoittaa automaattisesti koulu- ja muiden tehtävien laiminlyöntiä ja että aktiivinen treenaaminen ja menestyminen opinnoissa eivät sovi samaan yhtälöön. Väitän asian olevan kuitenkin päinvastoin: treenaaminen on luonteva vastapaino tunnilla istumiselle, läksyjen tekemiselle ja kokeisiin lukemiselle. Urheilun kautta omaksuttu tavoitteellisuus toteutuu helposti myös koulutyössä ja treenaamisen kautta omaksutut opit ovat käytössä myös arjen askareissa. Jokainen urheilija tietää, että välillä pitää kuunnella omaa kehoa ja antaa sille aikaa. Samoin aikaa tarvitaan myös oppimisessa. Välillä on ihan okei tehdä annetut tehtävät erinomaisen sijaan hyvin, eikä menettää yöunia niiden takia. 

 

Kun ringettepelaaja nousee vaihe vaiheella ylös päin ikäluokissa, tulee aika pohtia omaa tulevaisuutta ja urapolkua. Oman lajin parissa vietetty aika saa helposti nuoren pohtimaan liikunta- ja terveysalaa osana omaa urasuunnitelmaa. Myös kehon huoltoon liittyvät ammatit, kuten hieroja, fysioterapeutti tai kunto-ohjaaja herättävät urheilevan nuoren mielenkiinnon mahdollisena tulevaisuuden ammattina. Pohdinnan ytimessä on se, tekeekö nuori liikunnasta itselleen ammatin vai lähteekö hän ammatillisesti kokonaan eri suuntaan ja samalla säilyttää liikunnan ja rakkaan lajin osana omaa vapaa-aikaa.

 

Samaan aikaan tulee ajankohtaiseksi pohtia oman pelaajauran yhdistämistä jatko-opintoihin. Löytyykö nuorelle opiskelupaikka sieltä, missä olisi mahdollista jatkaa myös omaa pelaamista? Kuinka kauan voi siirtää jatko-opintoihin hakeutumista, jos tavoitteena on aktiivinen pelaajaura? Miten käy oman treenaamisen, jos opiskelupaikka on liian kaukana treenijäiltä.

 

Millainen rooli seuroilla ja lajiliitolla tässä kaikessa on? Voisimmeko me seuratoimijat tukea nuoria vielä enemmän tässä urapohdinnassa? Voisivatko aktiiviset toimet seurojen välillä auttaa nuoria yhdistämään aktiivisen pelaajauran jatko-opintoihin toisella paikkakunnalla?

 

Hallituksen viimeisimpiin kärkihankkeisiin on kuulunut ohjauksen lisääminen toisen asteen oppilaitoksissa. Yhteistyön vahvistaminen paikallisesti oppilaitosten ja seurojen välillä voisi olla ensi askel pelaajan urapolun rakentamisen tukemisessa. 

 

Meillä Järvenpäässä on rakennettu toimiva yhteistyö 2.asteen oppilaitosten sekä Jääurheiluseura Haukkojen välillä. Vuosien varrella on rakentunut toimintatapa aamuvalmennuksen ja koulutyön yhdistämiseksi. Seuraava tavoite voisi olla jatko-opintoihin liittyvien urapolkujen ja pelaajapolkujen yhdistämisessä. Olisiko Sinun seurasi valmis yhteistyöhön?

 

Sanna Alanko
Ringette Edustuksen joukkueenjohtaja, Jääurheiluseura Haukat
(sekä Järvenpään lukion opinto-ohjaaja)

 

Lisää kommentti

Kuvavarmenne

Kuvavarmenne