Vieraskynä

”Sehän on vain ringetteä!"

04.11.2019, LuKi-82 SM

 

Taannoin eräs työkaverini tuli kertomaan, miten hänen teinipoikansa  on lähdössä seurajoukkueensa kanssa Kiinaan pariksi viikoksi pelaamaan. Isäntämaa oli kutsunut nuorten poikien jääkiekkojoukkueen vierailulle, ja avokätisesti tarjoutunut kustantamaan sekä lennot että majoitukset kaikille joukkueen jäsenille. Hetken juteltuamme työkaverini kysyi minulta, että missäs kaikkialla maailmassa itse olen ringetteä käynyt vuosien varrella pelaamassa. Jostakin syystä, jota en osannut tuossa hetkessä nimetä, tunsin hiukan häpeää vastatessani, että Suomen lisäksi ringetteä olen pelannut ainoastaan parin turnauksen verran Ruotsissa, ja tämäkin joskus varhaisina junnuvuosina. Vastaukseni herätti hienoista kummastusta keskustelukumppanissani. Pelasinhan kuitenkin jo kolmatta vuottani naisten SM-sarjassa! Luulisi, että sitä olisi jossain enemmänkin käyty pelailemassa. Harmikseni jouduin toteamaan, että jokseenkin perustavanlaatuisena ongelmana tulee vastaan se, että ringetteä ei muualla maailmalla juurikaan pelata.

 

Tämä esimerkkitapaus on vain yksi monista. Liian usein sitä löytää itsensä tilanteesta, jossa harrastuksia kysyttäessä vastaus "ringette" saa aikaan pään kallistelua ja kohonneita kulmakarvoja kahvipöydän toisella puolella. "Se on vähän niin kuin jääkiekkoa", aloitan samalla kuitenkin miettien, ettei niillä kahdella oikeasti ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Naapurin Pena nyökyttelee ymmärtäväisenä, hän on saanut jutun juonesta kiinni! "Just just kuulostaa hienolta. Mites meinaatko sä sitä ammatiksesi alkaa pelaamaan?", kuuluu luonteva jatkokysymys.

 

Luontevuudella ei kuitenkaan useimmiten ole mitään tekemistä ringeten pelaajan arjen kanssa. Vaikka ringetestä ei ammattia voi itselleen saada, on sen pelaaminen aikuisten sarjoissa kuitenkin jotain aivan muuta kuin pelkkää hyvän päivän harrastelua. Se on vaativaa kilpaurheilua, mikä edellyttää valtavasti sitoutumista kovaan ja intensiiviseen harjoitteluun pelaajien taitotason ollessa erittäin korkea -ainakin mikäli tavoitteet ovat ihan lajin korkeimmalla huipulla. Verrattaen pienistä harrastajamääristä ei pidäkään tässä asiassa hämääntyä, sillä Suomen ja samalla koko maailman kattavaan "eliittirinkiin" ei pääse mitenkään kevyin ansioin.

 

Harrastus -leima on kuitenkin painettu vedenkestävällä musteella sanan "ringette" päälle kaikissa asiayhteyksissä, mahdollisesti treenaamista lukuun ottamatta. Harrastamisen rasitteet kulkevat siis pelaajan ja tämän perheen matkassa mukana ja lisääntyvät sitä mukaan mitä korkeammalle mennään. Esimerkiksi töissä käyminen on loogisesti varsin tarpeellista muun muassa siitä syystä, että saa maksettua kaikki harrastuksesta aiheutuvat kulut. Tässä harrastuksessa kun ei muita olekaan kuin kuluja ja kustannuksia. Kuitenkaan treeneistä saati peleistä ei tulisi olla pois, mikäli mielit saada itsellesi peliaikaa. Toivottavasti sinulla siis on työpaikka, jonka vuorot sopivat yhteen tämän harrastuksesi kanssa! Huomioidaan vielä lisäksi, että pelaaminen on vain yksi ringeten harrastamisen muodoista. Omat vanhempanikin ovat aina harrastaneet kyseistä lajia muun muassa kuskaamalla lastaan kavereineen harjoituksiin, sekä osallistumalla aktiivisesti kaikenlaiseen seuratoimintaan aina valmentamisesta joukkueenjohtamiseen ja pelien kuuluttamisesta leirikeittiön pyörittämiseen. Seuroissa kun pidetään rattaat pyörimässä pitkälti juurikin tämänkaltaisella vapaaehtoistyöllä.

 

Asiaan tietysti kuuluu myös se, että kaikki töiden ja opiskelun ulkopuoliset jutut tulevat vasta ringeten jälkeen, oli sitten kyseessä firman pikkujoulut tai oman kummityttösi ristiäiset. Näissä kahdessa yhdistävä tekijä on se, että sinä et ole paikalla kummassakaan.  Saat jatkuvasti olla pahoittelemassa tekemisiäsi ja varsinkin niitä asioita, jotka jätät tekemättä, kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Vanhat ystäväsi päättävät saapua viettämään aikaa yhdessä vanhaan kotikaupunkiinsa hyvässä lykyssä vuoden ainoana yhteisenä vapaaviikonloppunaan. Sinä lähdet kuitenkin jo varhain lauantaiaamuna kohti Lapinlahtea, jossa tulet viettämään laatuaikaa niiden samojen naamojen kanssa, kuin kaikkina muinakin päivinä viikosta, kuukaudesta ja jopa vuodesta toiseen.

 

"Eihän tässä touhussa ole mitään järkeä", totean ääneen jälleen kerran. Joukkuekaverini yhtyy mielipiteeseeni, vilkaisemme toisiamme ja alamme nauramaan.  Tähän lausahdukseen useimmat keskustelumme ovat viime aikoina päättyneet. Ensin itketään pari tuntia elämän epäreiluuksia, vanhoja ja uusia urheiluvammoja, surkeita torjuntayrityksiä, vielä surkeampia maalintekoyrityksiä, mm-kisahaaveiden murskaantumista, uhrauksia mitä unelmien eteen on tullut tehtyä ja sitä, että kaikkensa antaminen ei kuitenkaan riittänyt. Sitten perään vähän manataan, miten absoluuttisen hanurista on, kun huomenna ei ole jäätreenejä. Syntyy idea, että mennäänkin yhdessä ulkojäille. Piristytään hiukan. Lopuksi heitetään ilmoille tuo edellä mainittu toteamus koko jutun järjettömyydestä.

 

Tähän kiteytyy hienosti joukkueurheilun ydin, yhdessä jakaminen. Ajatus siitä, että yksin et ole mitään, mutta yhdessä pystytään mihin tahansa. Mikään ei koskaan ole pelkästään yhden ihmisen syytä tai sen paremmin ansiotakaan, vaan kaikki tehdään joukkueena, hyvässä ja pahassa, hävitään ja voitetaan.

 

Niin ja ringette itsessään nyt vain sattuu olemaan ihan pirun siistiä! "Ilopeli, älypeli, yhteispeli" -kuvaus on varsin osuva. Itse olen valtavan iloinen siitä, että minut tyrkättiin lapsena juurikin ringeten pariin, eikä esimerkiksi sen vaihtoehtoisen jääkiekon. Siitäkin huolimatta, että välillä saa selittää lajia naapurin Penalle, eikä myöskään taideta päästä Kiinaan pelaamaan ihan lähiaikoina.

 

LuKi-82 SM -joukkueen varakapteeni Emilia Vahti

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Ringette ottaa paljon, mutta antaa sitäkin enemmän

04.11.2019, Lukko Ykkönen

 

Niin kuin kaikessa, myös ringetessä on hyvät ja huonot puolensa. Suurinosa joukkueestamme on pelannut ringetteä yli kymmenen vuotta, mikä jo itsessään kertoo siinä olevan paljonkin hyvää.

 

Aloitetaan ensin tietenkin hyvistä.   

 

Ringeten myötä on saanut ja saa edelleen hyviä, pysyviä ystäviä. Joukkuelajista kun on kyse, täytyy tulla toimeen erilaisten ihmisten ja persoonien kanssa. Se on vain rikkaus tässäkin lajissa, että on erilaisia ihmisiä.

 

Myös kentältä saa paljon positiivista. Onnistumiset ja iloitsemiset muiden onnistumisista tuo iloa niin kentälle kuin sen ulkopuolellekin. 

 

Urheilemaan pystyy yksin ja melkein mitä vain ja missä vain. Mutta mikäs olisi sen parempaa kuin pitkän työ- tai koulupäivän jälkeen päästä treenaamaan hyvässä seurassa, tosissaan, mutta pilke silmäkulmassa.

 

Yhteinen tekeminen joukkueen kanssa muuallakin kuin jäähallissa. Parasta on välillä unohtaa joukkueen kanssa yhdessä jäätreenit sekä muu harjoittelu ja viettää yhteistä aikaa muulla tavalla. Meillä on esimerkiksi joukkueessa muodostunut perinteeksi tortillailta sekä joulujuhla. 

 

Sitten niihin miinuspuoliin, joita kuitenkin miltei joka asiasta löytyy. 

 

Kuten kaikki tietää, mikään ei ole ilmaista. Harrastuksena ringette on melko kallista. Jääaika, yhteiset asut, varusteet, tuomarit, ruuat yms, mitä ehkä emme ajattele ensimmäisenä, maksaa yllättävän paljon. 

 

Myös aikaa tämä harrastus vie todella paljon. Viikottaiset harjoitukset, pelit sekä oheistoiminta kaiken muun, esim. töiden, opiskeluiden sekä arkisten askareiden lisäksi pitää sovittaa kalenteriin. 

 

Vastoinkäymiset, joita on mm. tappiot, loukkaantumiset, sairastumiset ja epäonnistumiset ovat valitettavasti osa myös tätäkin lajia. Onneksi näistä kuitenkin selvitään hyvällä yhteishengellä ja positiivisella asenteella.

 

Jokainen joka on harrastanut ringetteä, ymmärtää varmasti sen ottavan paljon, mutta antavan sitäkin enemmän.

 

 

Meidän kapteenisto sekä koko muu joukkue kannustaa kaikkia lapsia, nuoria sekä aikuisia harrastamaan ringetteä! Ja toivottaa kaikille tsemppiä kauteen. Muistakaa nauttia lajista!

 

”Pelipaita yllä on tunne, jota ei voi korvata millään muulla”. 

 

Rauman Lukon ringette edustuksen kapteenisto Alisa Neuvonen, Reetta Urponen ja Henni Isaksson

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Juhlavuoden huumaa

28.10.2019, VG-62 Ykkönen

 

Kausi alkoi normaaliin tapaan jännittyneissä tunnelmissa: uusi valmennuskaksikko, muutama paluumuuttaja ja tietenkin täysin uudistunut sarjamuoto. Hommia oli kuitenkin painettu tutusti koko kesä niin yhdessä kuin erikseenkin. Jäälle paluu oli taas yhtä ihanaa kuin ennenkin ja saimmekin mukavasti heti kauden alkuun muutaman harjoituspelin Luviaa vastaan. Haastoimme myös oman seuramme B-juniorit peliin ja näiden pelien voimin oli mukavaa aloittaa viralliset pelit, joita muuten uuden sarjamuodon myötä on paljon. Viime vuonna tuplapeliviikonloppujen määrä oli laskettavissa yhden käden sormilla, nyt samoilla sormilla voi laskea viikonloput, jolloin ei kahta peliä pelata. Mutta pelaaminenhan on parasta, joten mikäs tässä!

 

Haasteita on tähän mennessä tuottanut surkea tuuri loukkaantumisrintamalla ja monessa pelissä onkin pöytäkirjan huoltajasarakkeet ollut täynnä. Onneksi saatiin kesken kauden myös yksi uusi pelaaja kuvioihin ja meiltä löytyy seurasta tosiaan myös B-joukkue, josta saadaan paljon apua kovaan pelitahtiin. Joukkueiden välinen yhteistyö ja pelaajien liikkuminen joukkueiden välillä on toiminut Naantalissa aina ja on ihanaa, että tähän voi luottaa taas myös tälläkin hienolla kaudella.

 

Erityisesti tällä kaudella meillä on kunnia pelata Naantalissa ja edustaa seuraamme 40v juhlavuotena. Kauden teemana onkin koko seurassa keltamusta sydän, joka meiltä ja meidän tukijoiltamme todellakin löytyy! Kautemme alkoi juhlaottelulla, jossa muistettiin kaikkia seuramme entisiä puheenjohtajia. Haluaisimmekin vielä täällä korostaa kaikkien ringeten parissa työskentelevien vapaaehtoisten tärkeyttä lajille, niin meidän seurassamme kuin muissakin seuroissa. Teette tärkeää ja arvokasta työtä! Jokin aika sitten kävi niin, että meidän joukkueellamme oli päällekkäin yhdet jokavuotiset talkoot ja vieraspelireissu. Ongelmaa ei kuitenkaan ollut, kun lähipiireistämme löytyi ihania vapaaehtoisia, jotka hoitivat talkoot ja me saimme keskittyä pelaamiseen.

 

Mitä muuta meidän juhlavuoteemme kuuluu? Juhlavuosi tosiaan alkoi ensimmäisestä kotiottelustamme ja hehkutus aloitettiin tietenkin ripustamalla Naantalin patsaalle, Hautujalle, VG-62 ringeten kaulahuivi viikoksi ennen kyseistä ottelua. Lisäksi tällä kaudella seurassamme pyritään pitämään kaikille joukkueille juhlaotteluita ja tuttuun tapaan nuorten ryhmämme Power Team järjestää junioreille tapahtumia. Yhtenä isona juhlavuoden juttuna on koko seuralle pidettävä iso juhla, joka alkaa jännittävällä ottelulla, kun saamme vastaamme VG-62 Allstars joukkueen. Joukkue koostuu pitkälti vuoden 2006 Suomenmestareista.

 

Naantalissa on monet asiat harrastajan kannalta niin priima kunnossa, ettei ole mikään ihme, että saamme juhlia pyöreitä vuosia. Käytetään siis vuosi juhlien tätä hienoa saavutusta, mutta ei lopeteta työntekoa tällä saralla, vaan jatketaan töiden tekemistä oikein ja reilusti ja tietenkin keltamustalla sydämellä!

 

Tsemppiä syksyyn!

  • #8 & #19

VG-62

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Se on moro!

28.10.2019, NoU BSM

 

”Ensi viikolla ei treenata, ens viikolla vaan pelataan”, kuului päävalmentajan sanat sunnuntaina 13.10, kun osalla pelaajista oli takana jo viikonlopun kolmas peli.

 

Nokialta tai tarkemmin ottaen Nokian jäähallilta ja sen lähiympäristöstä voi löytää tiiviin joukkueen, joka koostuu 17 pelaajasta. Pelaajat ovat päätyneet joukkueeseen eripuolilta Pirkanmaata, kuka mistäkin. Mahtoikohan eräs laskelma tuottaa tulokseksi, että ”alkuperäiset” Nokialaiset ovat melkein yhden käden sormilla laskettavissa. Tästä seikasta huolimatta porukka on hioutunut yhtenäiseksi joukkueeksi, jossa hyvä mieli säilyy karvaista tappioista huolimatta, joita olemme joutuneet valitettavasti kokemaan. Oikeastaan vain yksi joukkueen pelaaja oli pelannut B-sarjan pelejä ennen tätä kautta, että kokemusta löytyi suorastaan huimasti!

 

Treeni-intoakin on tietenkin ja jäältä löytyy usein yli 20 kenttäpelaajaa ja maalivahdit, sillä harjoitukset pidetään aina yhdessä naisten ykkössarjan joukkueen kanssa. Mutta miksi näin? Suurin osa joukkueemme tytöistä pelaa myös ykkössarjan pelejä aina tarvittaessa, joten on kaikkien kannalta mielekkäintä treenata isommalla porukalla, josko kuviot luonnistuisivat sitten pelikentilläkin paremmin.

 

Kahdessa sarjassa pelaaminen perusteleekin sopivasti alussa mainittua valmentajan lausahdusta. Syyslomaviikko meni nimittäin mainiosti pelien parissa, sillä yhdeksään päivään mahtui mukavat kahdeksan peliä, eikä edes hapota! Tässä kohtaahan on tärkeä muistaa riittävä lepo ja ravinto sekä se kaikkien lemppari eli venyttely ja lihasten huolto… Syysloman viimeisenä päivänä 20.10. jouduimme lähtemään vieraspeleihin pienillä kokoonpanoilla, sillä sekä B:llä että ykkösellä oli melkein yhtä aikaa peli eri kaupungeissa ja jouduimme jakautumaan, harmi sinänsä.

 

Mutta tämän uurastuksen jälkeen koittaakin pidempi tauko peleistä, ja meikäläiset vetäytyvät kotihalliin hiomaan taktiikoita uuteen uskoon, sillä oikealla asenteella pääsee pitkälle!

 

NoU B -joukkueen Kapteeni, Miia Haarala

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Uusia tuulia

21.10.2019, Hyvinkää SM

 

Naisten SM-sarjan alkusarjan ensimmäinen puolisko takana. Alkukausi on tarjonnut jokaiselle joukkueessa paljon uusia tuulia.

 

Joukkueen toimihenkilöistä tällä kaudella jatkoi ainoastaan fysioterapeutti Antero Puisto ja rahastonhoitaja Mikko Tuomi, muilta osin koko ryhmä meni uusiksi. Joukkueen johtajat, valmennus sekä huolto kasattiin uusista kasvoista. Asiat on saatu toimimaan hyvin, mutta joukkueelle asia on luonnollisesti vaatinut totuttelua.

 

Itse pelaajistoonkin tuli paljon muutoksia: paljon kokemusta lähti pois ja nuoria innokkaita pelaajia saatiin tilalle. Joukkue koostuu nyt kahdesta eri viimekauden joukkueen pelaajistosta. Olen kuitenkin tytyväinen siitä miten hyvin tämä yhdistyminen on mennyt. Erityisen tyytyväinen olen ollut tapaan, jolla kokenut kaarti on ottanut nuoremmat pelaajat huomioon, auttaneet heitä sopeutumaan sekä tukeneet, jos rohkaisevia sanoja on tarvittu. Samoin olen ollut tyytyväinen nuorten pelaajien rohkeuteen tulla avoimesti ja positiivisesti mukaan osaksi joukkuetta.

 

Kauden alku ei ole ollut helppo, mutta pääosin päät ovat pysyneet pystyssä ja yhteishenki on ollut korkealla. Töitä on vielä paljon tehtävänä, mutta tällä hetkellä niitä saadaan tehdä siellä missä pitääkin eli kentällä keskittyen olennaiseen eikä niitä tarvitse tehdä riitaisessa ja kuppikuntaisessa ympäristössä, joka syö itseään sisältä. Siitä joukkuelajeissa on pohjimmiltaan kysymys.

 

Herb Brooks:
When you pull on that jersey, the name on the front is a hell of alot more important than the one on the back.

 

Janne Lehtinen
Hyvinkää Ringette

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »