Vieraskynä

Tavoitteellisen urheilun ja opiskelun yhdistäminen

28.01.2019, Haukat Ykkönen

 

Urheilevan nuoren elämänrytmi on hektinen. Päivät täyttyvät koulusta, harkoista, peleistä, valmentamisesta, luistelukouluohjaamisesta ja aina välillä pitäisi ehtiä myös moikkaamaan kavereita ja sukulaisia. Vapaa-ajan menojen suunnittelussa on paljon liikkuvia osia ja pelaajan on opittava tekemään kompromisseja erilaisia menoja suunniteltaessa.

 

Samaan aikaan urheilijat oppivat jo nuorina aikatauluttamaan omat rutiinit toimivaksi kokonaisuudeksi. Läksyt ja muut askareet hoituvat juuri silloin kun niihin on varattu aikaa ja joustomahdollisuuksia ei juurikaan asioiden hoitamisessa ole: jos niitä ei hoida ajallaan, jäävät ne helposti kokonaan hoitamatta.

 

Välillä törmään olettamukseen siitä, että tavoitteellinen urheilu tarkoittaa automaattisesti koulu- ja muiden tehtävien laiminlyöntiä ja että aktiivinen treenaaminen ja menestyminen opinnoissa eivät sovi samaan yhtälöön. Väitän asian olevan kuitenkin päinvastoin: treenaaminen on luonteva vastapaino tunnilla istumiselle, läksyjen tekemiselle ja kokeisiin lukemiselle. Urheilun kautta omaksuttu tavoitteellisuus toteutuu helposti myös koulutyössä ja treenaamisen kautta omaksutut opit ovat käytössä myös arjen askareissa. Jokainen urheilija tietää, että välillä pitää kuunnella omaa kehoa ja antaa sille aikaa. Samoin aikaa tarvitaan myös oppimisessa. Välillä on ihan okei tehdä annetut tehtävät erinomaisen sijaan hyvin, eikä menettää yöunia niiden takia. 

 

Kun ringettepelaaja nousee vaihe vaiheella ylös päin ikäluokissa, tulee aika pohtia omaa tulevaisuutta ja urapolkua. Oman lajin parissa vietetty aika saa helposti nuoren pohtimaan liikunta- ja terveysalaa osana omaa urasuunnitelmaa. Myös kehon huoltoon liittyvät ammatit, kuten hieroja, fysioterapeutti tai kunto-ohjaaja herättävät urheilevan nuoren mielenkiinnon mahdollisena tulevaisuuden ammattina. Pohdinnan ytimessä on se, tekeekö nuori liikunnasta itselleen ammatin vai lähteekö hän ammatillisesti kokonaan eri suuntaan ja samalla säilyttää liikunnan ja rakkaan lajin osana omaa vapaa-aikaa.

 

Samaan aikaan tulee ajankohtaiseksi pohtia oman pelaajauran yhdistämistä jatko-opintoihin. Löytyykö nuorelle opiskelupaikka sieltä, missä olisi mahdollista jatkaa myös omaa pelaamista? Kuinka kauan voi siirtää jatko-opintoihin hakeutumista, jos tavoitteena on aktiivinen pelaajaura? Miten käy oman treenaamisen, jos opiskelupaikka on liian kaukana treenijäiltä.

 

Millainen rooli seuroilla ja lajiliitolla tässä kaikessa on? Voisimmeko me seuratoimijat tukea nuoria vielä enemmän tässä urapohdinnassa? Voisivatko aktiiviset toimet seurojen välillä auttaa nuoria yhdistämään aktiivisen pelaajauran jatko-opintoihin toisella paikkakunnalla?

 

Hallituksen viimeisimpiin kärkihankkeisiin on kuulunut ohjauksen lisääminen toisen asteen oppilaitoksissa. Yhteistyön vahvistaminen paikallisesti oppilaitosten ja seurojen välillä voisi olla ensi askel pelaajan urapolun rakentamisen tukemisessa. 

 

Meillä Järvenpäässä on rakennettu toimiva yhteistyö 2.asteen oppilaitosten sekä Jääurheiluseura Haukkojen välillä. Vuosien varrella on rakentunut toimintatapa aamuvalmennuksen ja koulutyön yhdistämiseksi. Seuraava tavoite voisi olla jatko-opintoihin liittyvien urapolkujen ja pelaajapolkujen yhdistämisessä. Olisiko Sinun seurasi valmis yhteistyöhön?

 

Sanna Alanko
Ringette Edustuksen joukkueenjohtaja, Jääurheiluseura Haukat
(sekä Järvenpään lukion opinto-ohjaaja)

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Tervehdys Vorssasta

21.01.2019, FoPS Ykkönen

 

Kirjoittaminen nakitettiin tällä kertaa joukkueenjohtajan hommaksi, joten rustailen tähän nyt mietteitä tästä kaudesta. Kesällä mökillä juteltiin, mitä kukin odottaa tulevalta kaudelta. Eräs pelaaja kertoi odottavansa, että olisi yhtä hauskaa kuin muutama vuosi sitten, kun pääsi naisten joukkueeseen silloin tällöin pelaamaan. Sillä joukueella oli hyvä henki ja sinne oli kuulemma aina kiva tulla. Itse sanoin tuolloin, että yritän huolehtia omalta osaltani siitä, että kaikilla olisi kiva tulla hallille, koska siitähän koko homma lähtee. 

 

Meillä on melko nuoria pelaajia ja on ollut hienoa seurata heidän kasvuaan yhtenäiseksi joukkueeksi. Ryhmähenkeä on haettu mökiltä, teatteritalkoista, pulkkamäestä ja menninkäissaunasta, mutta ehkä tärkein juttu tapahtuu kuitenkin kopissa pelaajien kesken. Toimihenkilönä ei pääse osalliseksi kaikkiin hyviin juttuihin, mitä kopissa tapahtuu. Yritän kuitenkin silloin tällöin tunkea koppiin kuuntelemaan ja nauttimaan hyvästä meiningistä.

 

Tammikuun alussa mietimme joukkueena, mikä meitä motivoi tähän hommaan. Tärkeimpänä nousi esiin joukkuehenki. Minusta on ollut hienoa tällä kaudella seurata, miten nuoriso on kasvanut aikuiseksi ja alkanut ottaa vastuuta tekemisistään. Jos vielä syksyllä peli meni heikosti, niin oli havaittavissa kiukuttelua esim. tuomareita kohtaan. Viime pelissä sen sijaan ensimmäinen kommentti pitkällä erätauolla oli, että mitä ME voitais tehdä paremmin, kun homma ei pelitä. Sen jälkeen pelaajat juttelivat oikeasti, mitä voisivat tehdä. Se peli hävittiin, mutta asenne oli minusta hieno. Minusta pelimme on parantunut koko ajan ja näin kevättä kohti mentäessä sehän on juuri oikea suunta.

 

Nyt kausi on puolivälissä ja ainakin itselläni on ollut hauskoja hetkiä joukkueen mukana. Tsemppiä kaikille loppukauteen ja muistakaa nauttia yhdessä tekemisestä!

 

Jenni
jj FoPS ringette ykkönen

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Huoltajan eräs viikonloppu tammikuussa 2019

14.01.2019, Ilves BSM

 
Viikonloppu alkaa perjantaina peleihin valmistavalla jääharjoituksella Tesomalla klo 19.00. Kotona ollaan klo 22 15. Lauantaina aamulla bussi lähtee naisten ykkössarjan peliin klo 8.30 joten on herättävä seitsemältä ehtiäkseen hallilla keräämään ja pakkaamaan huolto\pelikamat ja tällä kertaa myös kahden pelaajan varusteet. Valmennus ja joukkueen ympärillä toimivat tahot bussikuski mukaan lukien saavat tietysti tuoreet kahvit matkan aikana. Pelipaikalle saavutaan 10.30. Peli alkaa 12.30 ja se on ohi puoli kolmen aikaan. Loppulämpöjen ja suihkujen jälkeen pääsemme syömään. Kun lopulta olemme jälleen kotona, kello onkin jo seitsemän illalla.

 

Sunnuntaina B-tyttöjen SM-sarjan peli alkaa 16.45. Hallille pitää lähteä vartin yli kaksi. Sitä ennen on tietysti hoidettu ruuat ja muut kotityöt. Kun peli on pelattu ja kaikki siihen liittyvät hommat tehty ja olemme jälleen kotona, on kello kahdeksan illalla. Näin sujui eräs viikonloppu ringeten merkeissä.

 

Näitä tuplaviikonloppuja mahtui syksyyn kymmenkunta ja samanlaiset kymmenkunta viikonloppua on vielä edessä. Aikaisemmilla kausilla toimenkuvani oli lähinnä kyyditä silloin tällöin pelaaja harjoituksiin ja pelissä hoitaa kuulutus omalla vuorollani. Näiden kahden kauden aikana olen oppinut kuinka paljon huolto hommia tekee (varsinkin pelatessa kahta sarjaa). Kaikkien joukkueiden huolto-ihmisille nostan hattua arvokkaasta työstä joukkueensa eteen????

 

Mistä sitten saa sen energian touhuta tämän lajin parissa viikonlopusta ja pelistä toiseen? Helppo vastaus tietysti olisi että jonkunhan tämä on hoidettava jotta joukkue voi toimia. Tällä kaudella tätä palettia pyöritämme kolmen huoltajan voimin. Ei mikään iso joukko pelien/harjoitusten määrään nähden. Pelkästään otteluita kertyy kauden aikana lähes viisikymmentä.

 

Oikea vastaus on kuitenkin tekemisen ilo, yhteenkuuluvuuden tunne, huumori ja saman tavoitteen eteen ponnistaminen tekevät tästä kaiken sen vaivan arvoisen. Kun tähän vielä lisätään tytöt/nuoret naiset, kaksi joukkuetta, nähdä ne ilot ja pettymykset, onnistumiset, kehityksen ja kasvamisen ihmisinä niin eikös se elämä juuri tätä kuulu ollakin. Joku on joskus viisaasti sanonut että ei se lopputulos vaan matka jolla sain olla mukana tekee minusta rikkaamman.

 

Tsemppiä ja jaksamisia kaikille ringettehuoltajille!!!!

 

T. Tea Hänninen / Ilves Ringette BSM ja edustus

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Uusi luistelutesti

14.01.2019, EKS BSM

 

Pidimme joulunalusviikolla uudenlaisen luistelutestin yhdessä EKS SM-joukkueen kanssa. Idea lähti Urheilijasta valmentajaksi (URVA) palloilulajien naisille -koulutuksesta, johon joukkueemme päävalmentaja Eevi Kaasinen sekä EKS SM-joukkueen päävalmentaja Heidi Petrell osallistuvat. Luistelutesti pohjautuu Celsin testiin, joka perinteisesti on tehty juosten. Erik Piispa Suomen valmentajista ja URVA - koulutuksen yksi vetäjistä kertoi tästä testistä, jota hän on käyttänyt mm. salibandynaisten kestävyyskunnon testaamiseen. Testissä juostaan täysiä 37,5 metrin matka kaksi kertaa edes-takaisin (yht. 150 m), jonka jälkeen 15 sekunnin palautus. Juoksuosioita tehdään yhteensä kolme kertaa ja jokaisesta juoksuosiosta mitataan aika. Oletettavasti aika huononee jokaisella juoksuosiolla (kun juoksee täysiä) ja Erik näytti meille ihanneajat, joiden alittamiseen Celsin testissä pyritään.

 

Testin avulla saadaan tietoa testin suorittajan nopeudesta (1. mittausaika), osviittaa peruskestävyydestä ja tietoa etenkin vauhti- ja maksimikestävyydestä (2. ja 3. mittausaika), jopa nopeuskestävyydestä. Lisäksi testin avulla saadaan näkemystä testin suorittajan psyykkisistä valmiuksista; esim. jos 2. kierroksen aika on huonompi kuin 3. kierroksen, testin suorittaja ei ole uskaltanut vetää täysiä jokaisella juoksuosiolla.

 

Ringettepelissä kuljetaan etenkin vauhtikestävyyden sykealueilla. Ringeten pelaajien kestävyysominaisuuksia on mitattu perinteisesti juosten piip-testillä tai pyöräergometritestillä. Pelaajan kestävyys- ja nopeusominaisuudet luistimilla voivat kuitenkin poiketa merkittävästi samoista ominaisuuksista juosten. Tähän vaikuttaa etenkin luistelutekniikka. Tästä syystä valmentajamme koki hyödylliseksi soveltaa Celsin testiä jäälle, vaikka olimme juosseet piip-testin viimeksi syksyllä.  Eevin ja Heidin tarkoitus on URVA-koulutuksen loppuseminaarityönä luoda tarkka ohjeistus luistelutestin tekoon, ja omien EKS B, ykkönen ja SM-joukkueiden lisäksi saada mittaustuloksia yhteistyöjoukkueilta. Mittaustulosten avulla tavoitteena on luoda ihanneajat ja viitearvot B-ikäisille ja sitä vanhemmille ringeten pelaajille.

 

Testi suoritettiin EKS SM- ja B-joukkueiden pelaajille 5:ssä ryhmässä niin että kussakin ryhmässä oli noin 4 pelaajaa sekaisin SM- ja B-joukkueista. Ryhmät lähtivät lämmittelemään ennalta annettujen ohjeiden mukaan 45 min ennen jäälle tuloa. Lämmittelyn ohjeistus oli tärkeää, jotta kaikilla testin suorittajilla oli tasapuolinen lämpö ja kaikki luistelussa tarvittavat lihakset olivat valmisteltu loukkaantumisten ehkäisemiseksi. Jäähän merkittiin oranssilla spraymaalilla 40 metrin luistelumatka, joka Espoon Warrior areenalla oli hyökkäyspään ympyröiden viiksiltä viiksille. Pelaajat pukivat päälle kaikki pelivarusteet sekä sykemittarin. Luisteluosuus oli siis täysiä 40 metrin matka kaksi kertaa edes-takaisin jarruttaen käännöksissä, ja näitä luisteluosuuksia toistettiin kolme kertaa. Jokaiseen luisteluosuuteen käytetty aika mitattiin erikseen. Sykettä seurattiin jokaisen luisteluosuuden jälkeen noin 10 sekunnin palautumisen jälkeen juuri ennen seuraavalle luisteluosuudelle lähtöä. Palautumista seurattiin vielä lopuksi tarkistamalla syke 2 minuuttia kolmannen luisteluosuuden maalintulon jälkeen.

 

Joukkueemme tuloksista voidaan sanoa sen verran, että kaikissa luisteluosuuksissa parhaimman ja huonoimman ero oli enintään 8 sekuntia. Ensimmäisessä luisteluosuudessa paras ja huonoin erosi keskiarvosta 2 sekuntia, muissa luisteluosuuksissa hiukan enemmän. Yllättäen B-joukkueen paras luisteli SM-joukkueen parhaisiin pelaajiin verrattavissa olevat ajat kaikissa kolmessa luisteluosuudessa.

 

Etenkin 2. ja 3. luisteluosuuksilla alkoi maitohappo näkyä ja testin suoritus tuntui pahalta. Kaikki pelaajat heittäytyivät testiin täysillä ja antoivat kaikkensa, mistä valmentajat olivat tyytyväisiä. Siitä oli hyvä aloittaa joulutauko.

 

Jos joukkueenne on kiinnostunut tekemään testin, ottakaa yhteyttä eevikaasinen@outlook.com. Teemme mielellämme yhteistyötä!

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Haastava kausi uudelle ja pienelle joukkueelle!

11.01.2019, LuKi Ykkönen

 
Lähdimme kauteen liikkeelle, melkoisten haasteiden edessä. Luvialla ei ollut pelattu edellisillä kausilla ringeten ykkössarjaa, joten kokosimme porukan lähes tyhjästä. Osa
pelaajista oli Luvialta hyvinkin tuttuja vuosien saatossa, osa B:n SM-sarjasta, osa ympäri maakuntaa. Lopulta saimme kasaan pienen, mutta taistelutahtoisen porukan. Onneksemme saimme apua LuKin SM-sarja joukkueen pelaajistosta sekä Rauman Lukon naisten SM-liiga joukkueen pelaajan tukemaan oman kotikuntansa joukkuetta, aina kun hänelle peleistä vapaata jääkiekon puolelta on.

 

Syyskuun ja pelien koittaessa joukkueellemme oli edelleen vain pelaajavalmentaja. Kuitenkin ensimmäisten pelien ja kovienkin tappioiden jälkeen, onni potki meitä edelleen ja saimme valmentajan itsellemme. Kovan harjoittelun ja pienen porukkamme pysyessä positiivisena saimme aikaan tulosta ja koitti ensimmäinen vieras voittomme rakasta vihollista Rauman Lukkoa vastaan.

 

Kokonaisuutena kautemme pääpiirteet ovat olleet kehittyä pelaajina ja oppia tuntemaan toistemme vahvuudet. Joukkueena olemme oppineet tukemaan toisiamme jäällä ja olemme saaneet peliämme selvästi paremmaksi verrattuna alkukauden otteluihin. Tosin niin kuin itsekin tiedämme suunta alkukaudesta ei ollut minnekään muualle kuin ylöspäin. On ollut otteluita, joissa olemme taistelleet ja sinnitelleet 8 pelaajalla voimalla kolmea kenttää vastaan. Parhaimpina päivinä saatat kuitenkin nähdä ottelumme kokoonpanossa 15 pelaaja, jossa mukana on nuoruuden intoa sekä iän tuomaa taitoa; parhaimmillaan pelaajillemme ikäeroa on 21 vuotta, mutta tämä on yksi joukkueemme kantavia voimia, jonka takia opimme toisiltamme paljon ja me nuoremmat saamme kunnian oppia kokeneilta pelaajilta.

 

Terveisin Luvian Kiekon ykkössarjan pelaajat

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »