Vieraskynä

Ajatuksena ringeten Suomen Cup

11.03.2019, NoU SM

 

Pitkin vuotta pelataan eri lajien Suomen Cup -sarjoja. Niistä uutisoidaan ahkerasti ja niistä puhuttaessa herää aina kiinnostus, että olisiko meilläkin mahdollisuus tällaiseen? Ainakin ajatuksena ringeten Suomen Cup on mielenkiintoinen. Pohdittiin porukalla, mikä motivoisi joukkueita lähtemään mukaan ja seuraavaksi muutama ajatus siitä.

 

Ringetessa on yleisenä ”vaivana” pelien vähyys. Pelit ovat kuitenkin lajitaitoja parhaiten kehittäviä tapahtumia ja niiden takiahan lajia yleensä harrastetaan. Suomen Cupin mukana tulisi halukkaille joukkueille lisää pelejä ja mahdollisesti jopa uusia vastustajiakin.

 

Mukaan Suomen Cup -sarjaan voisi lähteä kaikki aikuisten tasoilla pelaavat joukkueet. Tämä lisäisi pelejä myös harrastesarjalaisille. Ykkössarjassakin on tällä hetkellä aika vähän pelejä ja sinnekin tämä pelien lisäys voisi tehdä hyvää. Cupin voisi järjestää siten, että ensimmäisillä kierroksilla mukana olisi esimerkiksi vain harraste- ja ykkössarjajoukkueita, ja SM-sarjajoukkueet aloittaisivat pelit vasta toisella kierroksella.

 

Suomen Cup -sarjaan voisi myös koota omia joukkueita. Esimerkiksi vanhat pelaajat voisivat pistää joukkueen pystyyn ja lähteä kokeilemaan miltä pelaaminen taas tuntuu ja mihin asti rahkeet riittävät. Suomen Cupin pelaamisen voisi ajoittaa syyskaudelle. Aloitettaisiin hyvissä ajoin elo-syyskuussa ja lopetettaisiin viimeistään joulukuussa. Näin pelit toimisivat samalla harjoitusotteluina ja toisi mukavaa motivaatiota alkusyksynkin touhuihin.

 

Finaalin palkintona olisi osallistumismaksuista kerätty rahasumma. Ringette on kallis laji ja jokaiselle joukkueelle tämäkin lisätienesti tulisi varmasti tarpeeseen. Voittopotti toimii myös hyvänä motivaationa ja lisäkimmokkeena lähteä mukaan.

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Terveiset Savosta!

04.03.2019, LL-89 SM

  

Vielä tulevana viikonloppuna pelataan runkosarjan viimeiset ottelut ennen välierien alkua. Joillakin joukkueilla runkosarjan viimeinen ottelu voi olla kauden tähän astisista otteluista tärkein, mutta meillä välieräpaikka ja vastustaja on selvillä valmiiksi. Meille lauantain ottelu toimii enemmänkin hyvänä kenraalina välieriä ajatellen.

 

Välieräpaikka tämän kauden alussa ei ollut meille todellakaan itsestäänselvyys. Kun pelaajien asuinpaikkoina on Lapinlahtea, Joensuuta, Lahtea, Järvenpäätä, Keravaa, Forssaa, Suonenjokea, Kangasniemeä ja Kuopiota, niin voi siitä päätellä, että yhteiset reenimäärät ovat meillä minimissä. Joku ei pelaa juuri vieraspelejä, joku ei kotipelejä. Joku pelaa silloin tällöin. Jollain on aina pelireissulla mukana alle puolivuotias lapsi. Välillä joukkueenjohtajasta tulee pelin ajaksi lapsenvahti. Muun muassa näistä aineksista on kuitenkin syntynyt ihan kiitettävä soppa! Siitä kertoo tämän hetkinen runkosarjan sijoitus nro. 3.

 

Tällainen soppa ei pitkään porisisi tosikkojen sitä hämmentäessä. Savolainen ”lupsakkuus” on asia, johon kanssamme oppii vaikka tahtomattaan, ihan vahingossa. Savolaisen viisauden ”Naara itelles ennen kun muut kerkiää.” avulla pärjää kanssamme jo pitkälle. Meillä tullaan ja mennään välillä vähän melkeinpä miten huvittaa. Meillä ei turhista ns. ressata. Jokainen saa tehdä omia valintoja vapaa-aikansa suhteen, eikä niitä valintoja tuomita. Osa asioista tehdään vähän sinne päin moneen muuhun joukkueeseen verrattuna. Jos meillä olisi käytössä kuuluisa sakkokassa, saisimme käydä jo pikkujouluina viikonloppureissun keski-Euroopassa. Kuitenkin, teemme selvästi edelleen ne tietyt tärkeät ja merkitykselliset asiat oikein, sillä olemme taas kiinnittäneet paikkamme välierissä.

 

Joukkuehenki on tästä vaikeasti koottavasta palapelistä huolimatta kehittynyt nousujohteisesti aivan itsestään, asialle varsinaisesti mitään tekemättä. Ja tietenkin välierä-fiilis tulee sitä vielä vahvistamaan astetta tai paria korkeammalle ilman sen suurempaa hypetystä.

 

Toivotan näiden lätinöiden päätteeksi ihanaa kevään jatkoa just sulle, joka luet tätä tekstiä! 

 

Maiju Ruotsalainen, LL-89 Say Cheese

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Rivivanhemman näkökulmasta - vastuut ja velvollisuudet

25.02.2019, Seiskat BSM

  

KKK. Kaikki junioriurheilun parissa olevat tuntevat tuon mantran. Vuosien saatossa vanhemmat ovat kuluttaneet renkaita, euroja ja äänijänteitä ympäri Suomen niemeä elääkseen mukana lastensa harrastuksessa. Mutta miten tilanne muuttuu B -ikäluokasta lähtien? Pelaaja saattaa olla jo täysi-ikäinen ja kuljettaminen tai kustantaminen ei olekaan enää ajankohtaista. Onko nyt vihdoin aika omille harrastuksille tai makoilla sohvalla telkkarin edessä? Huh… vihdoin! Kyllä joku muu saa nyt hommat klaarata.

 

Olisiko kuitenkin jotain mitä voisin pelkkänä rivivanhempana tehdä joukkueen ja menestyksen eteen? Menestys - Eikös se ole valmentajien ja pelaajien tehtävä hankkia sitä? Voiko menestystä mitata jollain muulla mittarilla kuin sarjataulukolla tai pistepörssillä? Vaikuttaahan siihen tietysti koko lajin, seuran ja joukkueen hyvinvointi. Yksilönä voinkin tuoda oman panokseni tähän yhtälöön. Joukkueissa monesti toimihenkilöt hoitavat some -päivityksistä lähtien kaikki, mutta voisihan heidän taakkaa keventää edes hieman. Kirjoittamalla vaikka vieraskynään…

 

Mitä muuta voisin tehdä? Voisinko olla innostava? Kritisointi ja arvostelu on aina kovin helppoa, mutta mitä jos toisinkin ympärilleni hyvää fiilistä ja muistaisin kiittää ja kehua joukkuelaisia? Kiitos huoltaja, että paikkailit lapseni kolhuja vaihtoaitiossa. Auttaisiko se joukkuetta eteenpäin? No ainakin niinä päivinä, kun pelaaja tulee kotiin ja purkaa pahaa oloaan huonosti menneestä pelistä. Silloin tuskin kannattaa liittyä mukaan valmentajan haukkumiseen tai pelikavereiden mollaamiseen vaan olla läsnä, kuunnella ja tuoda ehkä joku toinen näkökanta asiaan. Roolillamme voimme siis lisätä tuskaa, heittää bensaa liekkeihin ja työntää se mukava valkku sinne vastustajan bussin alle. Kahdesti. Toisaalta voin olla suodatin, osata ajatella myös kokonaisuutta yksittäisen pelin tai treenin suhteen ja osoittaa sitä kautta lojaalisutta toimintaa kohtaan. Vanhempana minulla on kuitenkin vastuu pitää kiinni myös joukkueen tavoitteista. Tiimipeliä tarvitaan muuallakin kuin pelikentällä.

 

Kuka on tiimipelaaja? Toimitsijoitahan kyllä aina tarvitaan. Ja seuran toimintaan voisi aina osallistua, jos ei hallitustoiminnassa niin viestinnässä, varuste- ja seuravaatetusasioissa tarvitaan aina auttavia käsiä. Ai niin! Ja onhan tulossa talkootkin. Mähän voisin osallistua nyt, kun viimeksi olin työreissulla. Samalla pääsee jutustelemaan muiden vanhempien ja pelaajien kanssa niitä näitä. Eihän sinne kaikki valitettavasti pääse, mikä on hyvin ymmärrettävää. Onneksi osa on parempia hommaamaan sponsoreita, kun mä itse olen siinä aika onneton. Siinä mun täytyis kyllä kehittyä ja opetella markkinoimisen salat.

 

Oppia. Onhan tässä lasten harrastuksen myötä saanut oppia monta asiaa. Aina ei hommat ole mennyt kuin tanssi, mutta virheiden kautta on kyllä oppi tarttunut sitäkin paremmin. Erilaisten haasteiden selättäminen on kyllä sitten loppujen lopuksi tuntunutkin hyvältä, vaikka alussa on hieman hirvittänytkin. Tilanne on sama kuin peleissäkin. Monesti yksittäisistä tappioista on oppinutkin paljon enemmän kuin murskavoitosta. Yksittäisen taistelun voitto ei tarkoita koko sodan voittamista. Sekin on täytynyt oppia katsomokannustajana, että joskus lopullisen päämäärän saavuttaakseen tarvitsee tunnistaa oma akilleen kantapää. Tähtäimet ja tavoitteet voi olla jossain ihan muualla kuin yksittäisen pelin lopputuloksessa.

 

Vuosien vieriessä KKK ei olekaan enää niin ajankohtainen. Tarvitaan ehkä enemmän innostumista, osallistumista ja oppimista eli IOO:ta. Sillä voisimme tuoda omaa panostusta menestymiseen, kun annamme itsestämme IOO -prosenttia joukkueen tai seuran eteen. Menestys ei siis ole vain toimihenkilöiden ja pelaajien harteilla vaan tässäkin vastuu on meillä kaikilla. Valitettavasti yleensä suurimmat arvostelijat ovatkin juuri niitä, jotka eivät tuo omaa panostaan joukkueen tai seuran toimintaan vaan pitävät toimintaa liian laaduttomana omalle tähtipelaajalleen. Kritiikkiä saa toki aina esittää, mutta silloin kannattaa myös olla valmis esittämään kehitysidea ja vetämään työrukkaset käsiin, jolloin saadaan toiminnastamme vielä laadukkaampaa kuin aiemmin. Seura olemme kuitenkin me ja omalla tekemisellämme voimme vaikuttaa moneen asiaan. Myös siihen menestymiseen. Voinko olla täydellinen eli 100 -prosenttinen vanhempi lapselleni? Kenties se ei ole mahdollista, mutta IOO -vanhempi voin kyllä olla.

 

Hyviä ja tiukkoja pelejä keväälle! Kunnioittakaa vastustajia, tuomareita, peliä ja sen lopputulosta niin kentällä kuin katsomoissakin.

 

ps. Se kolmas K ei tule koskaan poistumaan. Muistakaa aina kannustaa omianne. Se, kun lisätään tuohon em. yhtälöön, saadaan lopputulokseksi enemmän kuin IOOK jänistä.

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Hellurei Luvialta!

18.02.2019, LuKi-82 SM

 
Me Luvialla starttasimme tämän kauden melko nuorella ja pienellä porukalla. Pelaajarunko oli viime kaudesta pysynyt samanlaisena ja muutama uusi kasvo saatiin joukkueeseen mukaan.

 

Alkukausi lähtikin meidän osalta hyvin ja onnistuneesti liikkeelle. Saimme isojakin voittoja raavittua kovilta joukkueilta. Tämä nosti tietysti joukkueemme itseluottamusta suuresti.

 

Meidän joukkueen yhdeksi suurimmaksi haasteeksi tällä kaudella muodostuivat harmilliset loukkaantumiset ja vammat monella eri pelaajalla. Jotkut joukkueestamme ovat joutuneet pakosta olemaan moniakin pelejä sivussa vammojen parantumisen edellytyksenä. Mikä taas valitettavasti on kaventanut meidän pelaajamääriä peleissä. Meidän pelaajakeskiarvomme on peleissä varmaankin ollut tasan kaksi kentällistä, mutta osan kauden peleistä olemme joutuneet pienemmälläkin määrällä pelaajia pelaamaan. Loukkaantumisten johdosta myös joidenkin pelaajien pelipaikat ovat saattaneet muuttua, joten tämäkin on pienen haasteen joukkueellemme antanut.

 

Vaikka monen pelaajan kropassa onkin ennen pelejä näkynyt teippauksia enemmän tai vähemmän, niin aina olemme yhdessä päättäneet lähteä kentälle antamaan itsestämme kaiken. Emmekä ole antaneet tämän hidastaa menoamme.

 

Meillä kuitenkin täällä Luvialla on hyvin sitkeä ja ”yhtä köyttä vetävä” porukka kasassa, ja sen avulla olemme näistä haasteista selvinneet. Yhteishenki on tällä kaudella muodostunut kaikkien kesken aivan mahtavaksi. Kaikki kannustavat toisiaan ja auttavat, minkä vain pystyvät. Pelaajien arvostus toisia kohtaan on myös kasvanut kauden edetessä suuresti.

 

Vaikka me emme aivan omiin kauden alussa asettamiimme tavoitteisiin päässeet, niin joukkueemme on kehittynyt paljon. Ensi kaudella olemme varmasti taas astetta kokeneempi ja vahvempi joukkue.

 

Tsemppiä kaikille vielä loppu kauteen,
toivottavat Sanni Koivunen ja Inka Laivonen

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Laadukkaan arjen ringetteperhe

11.02.2019, Hyvinkää SM

 
Laadukkaan arjen ringetteperhe – niillä sanoilla kuvailisin joukkuettamme. Mutta mikä sitten tekee arjestamme laadukasta? Se on elämää urheilijan tavoin suurella sydämellä. Takana saattaa olla pitkä työ- tai koulupäivä sekä auto- tai junamatka jopa Jyväskylästä asti Hyvinkäälle, mutta siitä huolimatta hallilla hymyssä suin moikataan toisiamme ja ollaan valmiita antamaan itsestämme parhain suoritus joukkueen eteen toisiamme kannustaen.

 

Muun arjen lisäksi treenimäärät hipovat ammattilaispelaajien määriä, sillä yhteisten treenien lisäksi on omatoimisia harjoitteita tai treenejä ja pelejä toisen lajin parissa. Kaikki työ tehdään yhdessä asetettujen tavoitteiden eteen ja tärkein niistä on matkasta kulkemisen arvoisen tekeminen. Luotamme vahvasti siihen, että laadukkaalla tekemisellä ja sitä kautta saatavien onnistumisten myötä tulemme saavuttamaan vielä haluamamme tuloksen. Ensisijaista ei siis ole päämäärä, vaan yhdessä laadukkaasti kuljettu matka, jonka kautta haluttu tulos voidaan saavuttaa.

 

Jokaisella pelaajalla on joukkueen yhteisiä tavoitteita tukevia henkilökohtaisia tavoitteita. Jonkun tarvitsee kehittää voimaa, toisen nopeutta ja kolmannen kestävyyttä jne. Kesätreeneistä lähtien olemme noudattaneet valmentajamme Kimin hyvin suunniteltuja treeniohjelmia, joihin on sisällytetty oman tavoitteen mukaisia harjoituskertoja. Niiden avulla jokainen on voinut keskittyä kehittämään omien tavoitteiden mukaisia osa-alueitaan. Yhteiset ja henkilökohtaiset harjoitteet sekä SM-sarjassa pelaaminen ovat väistämättä tukeneet sitä, että olemme kauden aikana kehittyneet niin joukkueena kuin yksilöinä.

 

Työn, opiskelun tai molempien sekä mahdollisesti lapsiperheen arjen yhteensovittaminen pelaamisen kanssa vaatii pelaajilta paljon voimavaroja ja suunnittelua. Me pelaajat emme voisi viettää laadukasta urheilijan arkea ilman ensiarvoisen tärkeitä toimihenkilöitämme, joilla jokaisella on merkittävä roolinsa. Huoltotiimimme Peksin ja Karimin ansiosta pelaajilla riittää vettä pulloissa ja nessuliinoja sekä varusteet ovat aina tarvittavassa iskussa. Lisäksi Karim pitää huolta joukkueenjohtajan tärkeistä tehtävistä, joista yksi tärkeimmistä pelimatkoilla pelaajien mielestä on: milloin syödään. Tälle kaudelle tärkeä lisä on ollut fyssarimme Antsa, joka tiistai-rääkkitreenien lisäksi huolehtii pelaajien kehonhuollosta ja vammojen kuntouttamisesta. Kirstunhaltijamme Mikko pitää pystyssä joukkueemme taloutta sekä sen lisäksi ikuistaa pelihetket upeilla kuvilla, joista myös somekansa saa nauttia. Valmentajaamme Kimiä arvostetaan suuresti sekä hän saa pelaajat yltämään parhaimpiin suorituksiinsa niin treeneissä kuin peleissä. Lisäksi hän on huolehtinut pelaajien psyykkisestä valmennuksesta. Ei ole olemassa sellaista asiaa, josta pelaajat eivät voisi Kimin kanssa puhua.  

 

Parasta joukkueessamme on yhteenkuuluvuus, joka on suurin voimavaramme. Sen avulla olemme voittaneet kauden aikana eteen tulleita vastoinkäymisiä, kuten loukkaantumisia. Kunnioitamme toisiamme juuri sellaisina kuin olemme ja omalaatuisen huumorimme ansiosta ei tämän porukan keskuudessa naurua puutu. Tunnen olevani etuoikeutettu kuuluessani tähän yhtenäiseen, motivoituneeseen ja tavoitteiden eteen aina 110 -lasissa töitä paiskivaan ringetteperheeseen. Haluan tähän lopuksi kiittää koko ringetteperheemme puolesta taustajoukkoihin kuuluvia isä Tahvanaista, DJ Joonasta ja Ronia, videomestari Piispaa sekä kotijoukkoja, pikkufaneja, seuraa, sponsoreita ja Hyvinkään jäähallin vakseja tuestanne tällä kaudella! Te olette olleet myös arvokas osa sitä, miksi matkamme on ollut kulkemisen arvoista. Nähdään hallilla!

 

Terkuin, Sanni Korhonen, Hyvinkää Ringette SM-joukkue

 

0 kommenttia Katso tai kommentoi »