Ringettemuistojen kynä

Suomen Ringetteliitto juhlii 40-vuotistaivaltaan, minkä kunniaksi jaamme tällä kaudella ringetteperheen ikimuistoisimpia ringettehetkiä!

Lue lisää Ikimuistoisin ringettehetki -kampanjasta ja siitä, miten voit vinkata meille haastateltavasta täältä!

 

Nurmijärven ringettehistoriaa 80-luvulta

15.02.2024, Iiris Saarenketo / Nurmijärvi Seven Ringettes

Tuusulassa vuonna 1987.

 

Nurmijärvellä ringetteä on pelattu vuoden 1980 keväästä lähtien. Peli sai alkunsa, kun 17 tyttöä kirjoittivat Kurran johtokunnalle kirjeen. Kirjeen ensimmäinen allekirjoittaja oli Satu Häkkinen. 

 

Kirje meni näin:

"Hyvä Kurran johtokunta. Meillä Nurmijärvellä ei ole vielä mitään toimintaa Kurrassa, joten päätimme pistää asioihin vauhtia. Olemme 12–13-vuotiaita tyttöjä. Emme ole kiinnostuneita taitoluistelusta, vaan kunnon jääkiekosta. Saimme kuulla, että tytöille on keksitty ihan oma jääkiekkopeli Rinkula, joten ajattelimme, että te ahkerat kurralaiset järjestäisitte meille Rinkulaan kiinnostuneen miehen valmentamaan meitä tyttöjä. Me emme ole pelkureita, vaan kunnon nurmijärveläisiä tyttöjä, jotka kaipaavat kunnon jääkiekkoilua, mutta tyttöjen pelaamana. Me haluamme puolustaa ja tehdä kunniaa Kurralle myös tyttöjen kanssa. Toivomme, että ajattelisitte tarkoin tätä teille osoitettua pyyntöä.

Rinkula-peliä toivovat: Allekirjoituksena 17 tytön nimet."

 

Kurran tytöt harjoittelivat ahkerasti Nurmijärven kirkonkylän ulkojäällä eikä sitä estäneet pikku pakkasetkaan.

☆ Ensimmäinen ringetteottelu pelattiin Nurmijärvellä Tuusulan Palloseuraa vastaan 28.02.1981. Kurra voitti sen 7–3.

☆ 1982 Kurra osallistui ensimmäisen kerran Suomi-ringetteturnaukseen Uudessakaupungissa.

☆ Ensimmäiset aluesarjat pelattiin kaudella 1982–83. Tällöin Kurran molemmat joukkueet saavuttivat mestaruudet. Aluesarjassa 1984–85 A- ja E- juniorit voittivat kultaa ja C-juniorit pronssia.

Kurran menestys sen kuin jatkui. Keväällä 1985 Kurran E-juniorit nappasivat ensimmäiset SM-kultamitalit. Samassa turnauksessa A-juniorit hävisivät VG-62 Naantalille maalein 0–1. Tuplavoitto oli lähellä, koska tehty maali oli ns. "vahinko". Kurran menestyksestä uutisoitiin tällöin TV-urheilulähetyksissä. Mitalisarja sai jatkoa kauden 1985–86 aluesarjoissa kun Kurran CI- ja E-juniorit voittivat hopeaa ja CII-juniorit pronssia. Maaliskuun SM-turnauksessa E-juniorit saivat pronssia. Vuonna 1989 Klaukkalaan avattiin jäähalli, johon Kurran tytöt siirtyivät pelaamaan ja harjoittelemaan. 

Kaudella 1989–90 Kurran tytöt toivat Ruotsin Solnasta turnausvoiton kotiin. Turnauksessa oli mukana kuusi joukkuetta, neljä Suomesta ja kaksi Ruotsista. 90-luvun puolessa välissä kasarin pelaajat päättivät lähteä nostamaan ringetteä uuteen nousuun Nurmijärvellä ja alkoivat valmentamaan uusia pelaajia. Joukkue kasattiin ihan tyhjästä lehti-ilmoituksella. 90-luvulla pelattiin yhdellä joukkueella ja vuosituhannen vaihteessa tyttöjä saatiin enemmän mukaan ja lajia tunnetummaksi.

Vuonna 2000 perustettiin Nurmijärvi Seven Ringettes ry. Perustajat halusivat tytöille täysin oman seuran, jossa on enemmän tietoa ja taitoa lajista. Töitä tehtiin paljon, että tämä saatiin toteutumaan. Tässä auttoi paljon Ringetteliiton tuki. Nykyään Nurmijärvi Seven Ringettes on vakiintunut nurmijärveläinen urheiluseura, jossa pelaa monta ikäjoukkuetta. Lajiin pääsee tutustumaan jo 3-vuotiaasta lähtien NSR:n järjestämässä luistelukoulussa.

 

Iiris Saarenketo, Nurmijärvi Seven Ringettes

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Ringette on miestenkin peli?

12.02.2024, Tomi Vainio / Rauman Lukko

Lukko Ringette B

 

Kyllä, sillä meitä miehiä operoi tämän hienon lajin ympärillä lähes yhtä paljon kuin naisiakin, emme toki pelaa (virallisissa sarjoissa), mutta organisaatioissa kaukalon ulkopuolella miehiä on niin toimihenkilöinä kuin tuomareina. Itselle ringette sekä tyttöjen pelit ovat muodostuneet vuosi vuodelta tärkeämmiksi. Jännitän tyttöjen pelejä nykyään enemmän kuin Lukon liigapelejä. Haluan tuoda kirjoituksessa julki kokemuksia sekä tuntemuksia vuosien varrelta. Tuntemuksia, joihin muidenkin seurojen toimihenkilöiden on varmasti helppo samaistua. 

On ollut hienoa seurata, miten pienistä F-tytöistä on vuosien aikana varttunut B-ikäisiä aikuisia naisia. Alussa, kun aloittelin apuvalmentajana, niin tyttöjen nimet olivat sekaisin ja kädet oli turnausten jälkeen hellänä luistinten kiristysten jäljiltä. Vuosien varrella muidenkin seurojen toimihenkilöistä on muodostunut ”moikkatuttuja”, olemmehan vuosia kiertäneet samoja halleja sekä turnauksia.

Yhden kauden vierailimme nuoremman tyttären kanssa pohjoisessa naapuriseurassa, sieltä jäi päällimmäisenä mukavat muistot ja uusia tuttavuuksia niin minulle kuin tyttärellekin. Turnauksista puheenollen mieleenpainuvin muisto on luonnollisesti Tuusulasta vuodelta 2021, jolloin saimme kunnian ripustaa kaulaamme C-junioreiden Suomenmestaruusmitalit. Unohtumaton viikonloppu hotelliöineen sekä Jumbo ostosreissuineen, peräänantamattomuutta kaukalossa ja jännityksen tuomaa tuskanhikeä vaihtoaition luukulla.

Välillä on tullut aika pitkäksi, kun mieshuoltajana ei ole asiaa pukukoppiin ennen lämmittelyjäätä, ennen peliä ja pelin jälkeen, kun on suihkun ja varusteiden vaihdon aika. Näin ollen lukemattomat ovat ne tunnit, kun olen käytävillä nojaillut tai hallin pihalla kiville kyytiä antanut. Iloa ja kyyneliä on mahtunut matkan varrelle. Palkitsevia ovat ne hetket, kun riemu repeää voitetun pelin jälkeen kopissa ja vastavuoroisesti on ollut kasvattavaa katsoa pidäteltyjä kyyneliä tiukan tappion jälkeen, kokemuksia kumpikin, kaikille.

Huoltajalle pieni ohimennen huikattu kiitos hyvistä luistimista merkitsee paljon enemmän, mitä luistinten omistaja arvaakaan, se on parasta palkkaa, mitä tästä työstä voi saada. Nämä kokemukset meille vanhemmille mahdollistavat reippaat nuoret urheilijat, joita ilman emme pääsisi nauttimaan näistä kaikista hetkistä, jotka ringeten harrastaminen meille mahdollistaa.

Pian on taas se aika, jolloin on jonkun vuoro pujottaa kaulaansa mitalit ja toisten vuoro niellä tappion karvasta kalkkia, se on urheilua. Toivotan tasapuolisesti onnea ja menestystä joka seuralle, jokaiselle toimihenkilölle ja ennen kaikkea jokaiselle pelaajalle, jotka mahdollistavat sarjojen ja pelien pelaamisen. 

 

Hyvää kevättä kaikille!

Tomi Vainio, Lukko Ringette B, huoltaja

1 kommenttia Katso tai kommentoi »

Kerran elämässä -kokemus

11.02.2024, Jenni Jouhikainen, Ilona Rinne ja Aino Savolainen / U18 juniorimaajoukkue

Suomen ja Kanadan U18 juniorimaajoukkueet. Kuva: Viivi Väätänen

 

Me 2006 ikäluokan juniorimaajoukkueen pelaajat saatiin ensimmäisenä kokea Kanadassa järjestetty kehitystapahtuma, mikä on hienoa. Meidän päiviimme sisältyi harjoittelua sekä jäällä että sen ulkopuolella. Treenasimme kolmessa eri ryhmässä, johon oltiin jaettu sekä Suomen että Kanadan pelaajia, sekä muutama USA:n ja Tsekin pelaajaa. Tapahtuma huipentui lisäksi kahteen ystävyysotteluun Kanadan valkoista ja mustaa joukkuetta vastaan.

Tässä tapahtumassa siistiä oli se, että me saimme uusia neuvoja ja oppeja näiltä kanadalaisilta valmentajilta, ja nähtiin sitä erilaista ringettekulttuuria suomalaiseen ringettekulttuuriin verrattuna – esimerkiksi sitä, miten he harjoittelevat siellä. 

Yksi siisteimmistä jutuista oli tietenkin se, että me pääsimme pelaamaan Suomen peliasut päällä Kanadaa vastaan. Katsomo oli täynnä kannustajia ja siellä oli oikeasti tosi hyvä meininki. Ottelut olivat todella hieno kokemus.

Toinen siisti juttu oli se, että päästiin näkemään U21 joukkueen maailmanmestaruuden voitto paikan päällä, ja saatiin kannustaa heitä koko turnauksen ajan. Myös se, että me matkustimme heidän kanssaan, ja tavallaan hitsauduttiin yhteen koko porukka. Oli tosi siistiä, että kaksi eri ikäluokkaa voi tulla yhdeksi porukaksi, kun ollaan toisella puolella maailmaa.

Toivotaan kaikki, että tällainen tapahtuma olisi osa maajoukkuetoimintaa tulevaisuudessakin, jotta useimmilla olisi mahdollisuus päästä osallistumaan tällaiseen upeaan tapahtumaan. Tämä tapahtuma on niin kerran elämässä -kokemus, että sen tulee muistamaan koko lopun elämäänsä. 

 

U18 juniorimaajoukkueen pelaajat Jenni Jouhikainen, Ilona Rinne ja Aino Savolainen

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Unohtumattomia ringettehetkiä vanhempien silmin

10.02.2024, Emmi Merelä / Ilves Ringette

Kuvissa vuosien varrelta Emmi Merelä (vas. ylhäällä), Lotta Kujala (vas. alhaalla) ja Neea Hauta-alus.

 

Omaan pelaaja- sekä valmentajauraani ringeten parissa mahtuu paljon unohtumattomia hetkiä ja ihania muistoja. Päällimmäisenä ovat kaikki ihmiset, joihin olen matkan varrella saanut kunnian tutustua, ja joiden kanssa olen päässyt kulkemaan ylä- sekä alamäkiä ja ennen kaikkea kokemaan unohtumattomia kommelluksia. 

Pelaajat pääsevät kokemaan unohtumattomia ringettehetkiä kentällä ja sen ulkopuolella, mutta mitkään muistot tai unelmat eivät olisi mahdollisia ilman kaikkia taustalla toimivia ihmisiä. Itselleni ja varmasti monelle muullekin perheeltä saatu tuki on yksi isoimmista asioista pelaamisen taustalla. Halusinkin siis kuulla muutamilta vanhemmilta, mitkä ovat heidän parhaita muistojaan ringeten parista. 

 

Jari Hauta-alus 

”Sykähdyttävin ringettemuisto on vuodelta 2019, kun Ilveksen C-joukkue voitti Hyvinkäällä CSM kultaa. Joukkue ei pärjännyt kaudella C-sarjassa kummoisesti, mutta saimme joukkueeseemme sarjaporrasta ylempänä koko kauden pelanneita C-ikäisiä pelaajia. Joukkueemme oli intoa täynnä, kun päästiin pelaamaan CSM-turnaukseen ja majoittumaan Hotelli Sveitsiin. Se oli monelle pelaajalle ensimmäinen yön yli reissu yhdessä joukkueen kanssa. Joukkueen maalissa pelasi nuorin tyttäreni Neea ja päävalmentajana toimi vanhempi tyttäreni Netta. Itse olin tuolloinkin joukkueenjohtajana ja vaimo huoltajana. Joukkue pelasi koko turnauksen iloisin mielin ja joukkueena. Toki kokeneempien pelaajien taitoihin turvautuen. Neljän parhaan joukkoon pääsystä pelasimme Haukkojen C03 joukkuetta vastaan. Varsinaisen peliajan jälkeen pistetilanne oli tasan ja peli ratkaistiin rangaistuslaukauksilla. Neea torjui kaikki vastustajan laukaukset, kun taas Ilves sai Haukkojen verkkoon vain yhden maalin, jonka turvin joukkueemme meni jatkoon. Finaaliin pääsystä Ilves pelasi Helsinki ringetteä vastaan voittaen sen 5-3. Jännittävässä finaalissa kaatui Blue Rings maalein 2-3. Kun loppusummeri soi koko Ilveksen vaihtoaitio räjähti eikä riemulla ollut rajaa. Taisi siinä itselläkin silmäkulma kostua.

Päällimmäisenä tuosta turnauksesta on jäänyt mieleen hyvin järjestetty turnaus, hyvä fiilis hallilla ja iloiset pelaajat sekä toimihenkilöt. Turnaus oli hieno päätös kaudelle.”

 

Mari Merelä 

”Ikimuistoisia ringettehetkiä on Emmin pelaajauralta kertynyt useita, mutta tässä muutamia mieleenpainuvimmista. Päällimmäisenä tulee mieleen NoU:n ensimmäinen suomenmestaruus kotiyleisön edessä. Halli oli täynnä katsojia ja tunnelma mieletön. 

Toinen muisto on Helsingissä pelatuista nuorten MM-kisoista, joissa Suomi pelasi Slovakiaa vastaan voittaen ottelun 48-0. Emmi valittiin ottelun parhaaksi pelaajaksi. Elävästi on jäänyt mieleen, kuinka nuorten maalilaulu ”Peto on irti” soi 48 kertaa. 

Viimeisenä Lahden SOL-areenalla pelatun C-junioreiden SM-turnauksen jännittävä finaali, jossa Emmi pääsi kapteenin roolissa johdattamaan joukkueensa voittoon. ”

 

Laura Kujala

”Ikimuistoisia hetkiä Lotan ringetteajalta löytyy vaikka kuinka paljon, osa pelillisiä saavutuksia ja osa taas muulla tavoin ikimuistoisia. Nuo muut ikimuistoiset liittyvät Lotan olemiseen ja tekemiseen osana joukkuetta, jota olen päässyt seuraamaan muutamaa viime vuotta lukuun ottamatta joukkueen toimihenkilön roolissa. Jos nyt muutaman yksittäisen hetken nostaa esiin, niin viime vuoden U21 MM-kisat ja siellä voitettu maailmanmestaruus on sellainen, joka jäi vanhemmankin mieleen hyvin vahvasti. Vanhempana on läsnä lapsen matkassa kohti hänen asettamiaan tavoitteita samalla nähden kaikki ne vastoinkäymiset ja onnistumiset, jotka matkaan sisältyy – sanoin kuvaamattoman hienoa on nähdä merkittävän tavoitteen saavuttaminen. 

Taustana hieman toisenlaiselle ikimuistoiselle hetkelle: lähes 20 vuotta sitten ringettekouluun lasta viedessä mielessäni oli lähinnä ”kunhan oppii pysymään pystyssä, niin se riittää”. Ringettekoulu vaihtui F-junnuihin jne., mutta koko ajan harrastettiin muitakin lajeja. Jossakin vaiheessa löysin itseni mm. tilanteista, joissa sijoittelin syntymäpäiväjuhlaa lapsen pyynnöstä sarjaohjelman mukaan tai ajoimme katselemaan muiden ringettejoukkueiden otteluita naapuripaikkakunnalle. Tuolloin tajusin, että lapseni on nyt kyllä ”hurahtanut” ringetteen. Ajatuksissa oli tuolloin, että toivottavasti tuo ”hurahdus” tulisi antamaan hänelle vuosien saatossa yhtä paljon kuin itse aikoinaan ringetestä sai: onnistumisia, epäonnistumisia, suuria tunteita riemusta pettymykseen, yhteenkuuluvuutta, pelireissuja, joukkuekavereita, ystäviä….”

 

Muistetaan kiittää kaikkia niitä ihmisiä, jotka tekevät unohtumattomien hetkien kokemisesta mahdollista.

Oikein mukavaa kevättä ja tsemppiä loppukauden peleihin! 

 

Emmi Merelä, lajipäällikkö Ilves Ringette

0 kommenttia Katso tai kommentoi »

Ikimuistoinen matka ringeten parissa

07.02.2024, Hanna Hellsten / TuTo Ringette

 

Vuonna 1990 lähdin katsomaan naapurintytön ringetteharjoituksia legendaariseen Kupittaan jäähalliin. En silloin tiennyt yhtään, miten paljon tuo yksi reissu jäähallille tulee elämääni vaikuttamaan. 

Nimittäin kopissa pyöri myös niin ikään legendaarinen ringeten Grand Old Lady Brita Roinila. Brita laittoi minulle luistimet jalkaan ja törkkäsi jäälle, kaukalon laitaa pidellessä sain soperrettua, että tulin kyllä vain katsomaan harjoituksia. Noh, kotona myöhemmin samana iltana ilmoitin, että muuten rupean pelaamaan ringetteä. Näin 34 vuotta myöhemmin käyn edelleen samalla tontilla, tosin uudessa hallissa, pelaamassa sitä ringetteä.

Juniorivuosien parhaat muistot lienevät Limingan turnaus ja siihen liittyvä jännittävä yön yli kestänyt junamatka sekä D-junioreiden ”SM-turnaus” Luvialla; kultamitaleja juhlittiin Captain Jackin tahtiin. Hienoja muistoja aikuisiältä ovat SM-sarjan finaalitapahtumat aikanaan ja Prahan turnaus ympäri suomen kokoon haalitulla sekajoukkueella.

Tärkein anti tällä ringettematkalla eivät kuitenkaan ole olleet SM-mitalit taikka turnausvoitot. Isoin voitto on ollut elämänpituiset ystävyyssuhteet, oppi siitä, miten joukkueessa toimitaan ja ymmärrys siitä, millainen voima yhteen hiileen puhaltamisella on. 

Uskallan väittää, että ringetteurani on yksi monipuolisimmista, mitä tästä maasta löytyy. Alkaen pelaajapolusta aina F-juniorista SM-sarjaan ja nyt viimeiset 15 vuotta naisten harrastesarjassa. 

Matkalla olen vaikuttanut seuran hallituksessa 10 vuotta erilaisissa tehtävissä, ohjannut ringettekoulussa, valmentanut junioreita, toiminut niin rahastonhoitajana kuin joukkueenjohtajana eri joukkueissa, kaikki toimitsijatehtävien lokerot on täytetty, selostuksia tehty, nyt myös tuomarin tehtävät ovat tulleet kuuden vuoden aikana tutuksi. Erilaiset lajinlevitystapahtumat ja turnausten järjestämiset on koettu.

Kaikki tämä ja muut pienemmät sivutoimet lajin ympärillä, kaikki ne sadat ihmiset, joiden kanssa on asioita tehty, kaikki ne kinkkiset hetket, joista on yhdessä selvitty, ovat kasvattaneet minusta sen ihmisen, joka olen nyt – siitä, jos jostain, olen ikuisesti tälle lajille ja Britalle kiitollinen. Meillä on hieno harrastus, pidetään jokainen tahollamme huolta siitä että, se jatkuu sellaisena seuraavatkin 40 vuotta!

 

Hanna Hellsten, TuTo Ringette

0 kommenttia Katso tai kommentoi »