Ringettemuistojen kynä
Suomen Ringetteliitto juhlii 40-vuotistaivaltaan, minkä kunniaksi jaamme tällä kaudella ringetteperheen ikimuistoisimpia ringettehetkiä!
Lue lisää Ikimuistoisin ringettehetki -kampanjasta ja siitä, miten voit vinkata meille haastateltavasta täältä!
Positiivisen kautta kauteen!
05.02.2024, Petri Suominen / Jää-Kotkat
Jää-Kotkat palasivat 10 vuoden tauon jälkeen kaudeksi 2022–2023 naisten kilpasarjaan. Onnistumisten jälkeen, saavutettiin Naisten Ykkössarjan hopeaa, mikä oli hieno saavutus.
Kauden jälkeen elettiin taas kerran mielenkiintoisia aikoja, kun seuraavaa kautta suunniteltiin. Joukkueen runko oli kapea, mutta pelaajilla oli halu pelata omassa seurassa naisten kilpasarjaa. Sarjaan ilmoittauduttiin 14 pelaajan ja muutaman toimihenkilön kokoisella joukkueella. Kesällä treenattiin ahkerasti B-joukkueen kanssa yhdessä ja erikseen, hiki virtasi, mutta iloisella ilmeellä.
Jäälle päästiin heti elokuun alussa pienellä ryhmällä. Ei päästy vielä syyskuuhun asti, kun alkoi tulla mustia pilviä joukkueen ylle. Ensimmäiset poisjäännit tulivat loukkaantumisen ja iloisen henkilökohtaisen syyn takia. Näin joukkue pienentyi kahdella pelaajalla. Tämän ei annettu haitata valmistumista kauteen. Tässä vaiheessa tiedostettiin, että B-nuoria tullaan tarvitsemaan myös naisten peleissä.
Ykkössarjan alkusarjaan lähdettiin haastajan roolissa, annamme kaikkemme peleissä ja katsomme mihin se riittää, kun alkusarja on pelattu. Yhteen hiileen puhaltaminen ja hyvä joukkuehenki auttoi peleissä, joukkue aloitti kolmella voitolla, mitä pidettiin joukkueen sisällä mahtavana saavutuksena, kävi lopuissa peleissä miten tahansa.
B-nuorista tarvittiin lisää apuja vielä alkusarjan aikana, koska poisjääntejä joukkueesta tuli lisää. Onneksi joukkueeseemme saatiin pakki, joka teki juuri paluun ringeten pariin. Kokeneemmat pelaajat sekä B-nuoret kantoivat mainiosti kortensa kekoon ja alkusarjan jälkeen kaikkien suureksi iloksi olimme neljänsiä ja matka SM-karsintasarjaan oli edessä.
SM-karsintasarjaan lähdimme hakeman kokemusta ja onnistumisia tuloksesta välittämättä. Tässä vaiheessa myös maalivahtimme loukkaantuminen tuo lisävastuuta nuoremmille. Kuuden kierroksen jälkeen iloksemme olemme onnistuneet hankkimaan kaksi voittoa, joka on meidän pienelle joukkueellemme iso saavutus, ottaen huomioon, että joukkueesta puolet on B-nuoria, eikä joukkueessa kenelläkään SM-sarjakokemusta naisten tasolla.
Petri Suominen, Jää-Kotkat joukkueenjohtaja
Täydellinen reissu
25.01.2024, Essi Sarmala / U21 nuorten maajoukkue
Mennään suoraan itse kisareissuun. Lauantaiaamupäivällä tavattiin Helsinki-Vantaan lentokentällä. Oltiin valmiita lähtemään hakemaan mestaruutta Kanadasta yhdessä U18 pelaajien kanssa, jotka olivat menossa maiden yhteiseen kehitystapahtumaan Calgaryyn. Matkalla sattui kaikenlaista, esimerkiksi hajonnut lentokone Islannissa, myöhästynyt lentäjä Vancouverissa, tulliin jäänyt pelaaja... Calgaryn lentokentälle päästyämme oli vielä Kujalan matkalaukku kadonnut, ja se löytyikin vasta reissun jälkeen. Calgaryn kentällä pitkän matkustamisen jälkeen meitä oli vastassa kaksi kanadalaista koulubussia, joissa ei ollut oikeastaan minkäänlaista tavaroiden säilytystilaa, joten jouduimme istumaan bussissa laukut sylissä ja puoliksi ”niskassa”. Selvisimme kaikki onneksi perille hotellille asti hengissä, yhtä matkalaukkua lukuun ottamatta.
Kisaviikon aloitimme treeneillä ja tutustumalla jäähallin hienoihin puitteisiin! Sekä tietysti kisojen virallisella avajaisgaalalla. Siellä pääsimme tekemään tuttavuutta muiden maiden ringetteihmisten kanssa. Kisaviikolla oli ohjelmassa 4 peliä, joista kaksi harjoitusotteluita ja kaksi ratkaisevaa finaalia. Lisäksi vielä kahdet treenit ja yksi vapaapäivä.
Harjoitusotteluissa loimme meille pelipäivän rutiineja, jotta ne olisivat tuttuja tosipelien tullessa. Pelit alkoivat vasta iltasin kello 19.00, joten ennen peliä kerkesimme käydä porukalla kävelyllä tutustumassa Calgaryn lähiruokakauppoihin. Katselimme edellisiä pelejä, söimme lounasta yhdessä ja pelasimme pallorinkiä musiikin tahdissa ulkona! Fiilis viikolla oli todella rento ja hauska. Teimme paljon asioita porukalla ja nautittiin koko viikosta täysillä. Viikon ainoa vapaapäivä käytettiin shoppaillen ja lepäillen.
Kaksi ensimmäistä harjoituspeliä meni hyvin alkujännityksestä huolimatta, ja ne päättyivät meidän voittoomme. Kuitenkin vasta ensimmäisen finaalin tullessa saimme nähdä oikean Kanadan joukkueen, kun he pelasivat paljon kovempaa kuin harjoituspeleissä. Olimmekin ensimmäistä kertaa pelissä häviöllä kaksikin kertaa. Siitä huolimatta saimme päät pidettyä kylmänä koko pelin ja veimme pelin tasoihin ennen loppusummerin soittoa. Tämä tarkoitti sitä, että molemmilla joukkueilla oli yksi piste taskussa toiseen finaaliin lähdettäessä. Eli toisen pelin voittaja olisi maailmanmestari vuosimallia 2023.
Joukkueemme näkökulmasta lähtötilanne peliin oli hyvä, ja olimme tyytyväisiä siihen. Ja lähdimmekin ratkaisevaan finaaliin sillä asenteella, että emme lähde sieltä pois muuta kuin voittajina ja se näkyi pelissä! 4–8 voitolla toteutimme unelmamme. Fiilis sen jälkeen oli aika sanoinkuvailematon ja haikea siitä, että koko kisaviikko olisi jo ohi ja huomenna on kotimatkan aika. Saimme onneksi nauttia vielä viimeisestä illasta yhdessä. Tutustuimme vielä vastustajiimme pelin jälkeen, ja oli mukavaa kuulla heidän kulttuuristansa ja tututusta heihin enemmän. Edessä oli enää pitkä kotimatka takaisin Suomeen ja paluu arkeen.
Kisaviikko ja -reissu oli uskomaton. Fiilis viikosta ja mestaruudesta meidän joukkueemme mielestä oli: unohtumaton, paras, loistava, vauhdikas, upee, opettavainen, mieleenpainuva, huikee, mahtava, väsymätön, ainutkertainen, mahtava, TÄYDELLINEN!
Calgaryn 2023 kisojen joukkue kokoontuu vielä viimeisen kerran Tie Huipulle -maajoukkuetapahtumassa Turussa – tule paikan päälle katsomaan pelejä!
Essi Sarmala, U21 nuorten maajoukkueen kapteeni
Ikimuistoisia hetkiä aina Lahti Ringeten alkuajoista asti
23.01.2024, Marja-Liisa "Marra" Kosonen / Lahti Ringette
Kuva: Pirjo Vilkmannin (os. Partanen) kuva-arkisto.
Vuonna 1979 Seura-lehdessä oli innostava juttu Ringetestä, ja tyttäreni Nina innostui uudesta harrastuksesta ja aloin selvittämään Lahden tilannetta. Kiekkoseuran naistoimikunnassa oleva Anu Elmstedt oli jo aloittanut ringeten.
Tytöt saivat enimmäkseen vain "yövuoroja" kiekkoseuralta ja siitä suivaantuneena päätin, että perustamme oman seuran. Seuran perustavassa kokouksessa oli lisäkseni valmentaja Anu sekä viisi tyttöjen vanhempaa koolla – ja niin perustettiin 29.8.1981 Lahti Ringette ry ja reilua vuotta myöhemmin 2.12.1982 rekisteriöitiin. Seura voi edelleen hyvin nyt vuonna 2024. Olen kiitollinen kaikille, jotka ovat olleet vaikuttamassa seuran olemassaoloon, siis pelaajille, valmentajille, vanhemmille, ystäville, sponsoreille ja kaikille seurassa mukana olleille, ja oleville.
Niin, koko perheemme harrasti ringetteä. mieheni Masa valmensi ja tuomaroi, tyttäreni pelasi ja minulla oli monta "virkaa" Lahti Ringetessä ja olin myös Ringetteliitossa mukana. Pelaaminen, valmennus ja tuomarointi jäi minulta kokeilematta seuraurani aikana, mutta olin senkin edestä kaikessa muussa mukana. Vaikka tyttäreni lopetti pelaamisen, niin me mieheni kanssa jatkoimme ringeten parissa. En osaisi ajatella elämääni ilman ringetteä – lapsenlapseni onneksi innostui ringetestä, ja vävyni alkoi valmentaa. Lapsenlapsi alkoi myös myöhemmin pelaamisen lisäksi valmentaa ja tuomaroimaan. Tyttäreni touhusi seuran toiminnassa erilaisissa tehtävissä. Lapsenlapseni muutti opiskelemaan 2023 toiselle paikkakunnalle ja pelaa siellä ringetteä.
Ringeten alkuvuosista muistan hyvin koulujen jumppasalien kovat lattiat, siellä nukuimme, kun olimme turnausreissuilla. Lumisina talvina oli itse kolattava ulkojäitä, että päästiin pelaamaan.
On tullut ringeten parissa nähtyä paljon otteluita kotimaassa ja ulkomailla. Tuli käytyä Kanadassa, USA:ssa, Saksassa, Tšekissä, Itävallassa ja Ruotsissa. Kanadasta oli myös tyttöjä majoitettuna pelaajien koteihin. Meilläkin oli, ja tyttäreni sanoi tytöille, että äiti osaa englanniksi vain hymyillä, mutta hyvin pärjättiin. Venäjältä on myös ollut joukkue Lahdessa ja venäläisiä miesvalmentajia oli myös meillä kotona majoitettuna. Tämä liittyi lajin levittämiseen ja tunnetuksi tekemiseen.
Oli turnauksia ja Lahti Ringette piti useampana vuonna jouluturnauksen. Muut äidit laittoivat joulua kotona, mutta ringetteäidit touhusivat kaksipäiväisen turnauksen hyväksi ja samoin isät.
Monenlaisiin töihin me vanhemmat ja tytöt tutustuimme hankkiessamme rahaa kustantaa peli- ja turnausreissut. Vielä viime vuonna olin minäkin tekemässä inventaariota isossa kauppakeskuksessa.
Mikä sitten on ikimuistoisin ringettehetkeni? Ja mitä ringette merkitsee minulle nyt? Vaikea sanoa, mikä on ikimuistoisin hetki, sillä niitä on niin, niin paljon. Vuodet ringeten parissa ovat olleet upeita. Olen saanut paljon ystäviä ja edelleen pidämme yllä tapaamisia. On ollut upeaa nähdä tyttöjen innostus lajiin ja kehittyminen pelitaidoissa sekä uusien tyttöjen tulo seuraan. Ja että seura pystyy tarjoamaan monipuolista liikuntaa ringeten lisäksi. Tunnen ylpeyttä siitä, että Lahti Ringette on edelleen olemassa. Seuran 40-vuotisjuhlissa olin haljeta onnesta, että me olemme voineet liikuttaa isoa, isoa joukkoa lapsia ja nuoria näin pitkään jo – niin, ja jatkaa edelleen...
Kaikkea on tapahtunut ja koettu vuosien saatossa yhdessä, kivaa, mukavaa, hassua ja joskus kurjaakin, että ainesta olisi vaikka 300 sivuiseen kirjaankin!
Marja-Liisa ”Marra” Kosonen,
pitkän linjan ringettevaikuttaja ja Lahti Ringeten perustajajäsen
Ringettematkalla
12.01.2024, Sanna Vieras / VaPS
Kun näin nelikymppisenä miettii omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan, nousee sieltä melko päällimmäisenä mieleen omat muistot harrastusten ja etenkin ringeten parista. Olin liikunnallinen lapsi ja pelasin eri pelejä, mutta mikään niistä ei ollut lähellekään niin tärkeä ja rakas laji minulle kuin ringette.
Aloitin pelaamisen alta kymmenvuotiaana ja muistan, miten alkuaikoina seisoin ulkojäillä isot varusteet päällä nilkat taittuneina ja ihailin isompien tyttöjen luistelu- ja pelitaitoja. Melko nopeasti omatkin taidot karttuivat ja harjoituksista ja pelireissuista tuli olennainen osa arkea. Joukkueeseen kuuluminen ja pelikaverit tulivat tärkeiksi. Siihen aikaan pelireissuille, niin lähelle kuin kauas, lähdettiin aina isolla bussilla. Pakattiin eväät, kannettiin kamat ja istuttiin bussiin. Peli- ja turnausreissuista on lukuisia hienoja muistoja, jotka osin liittyvät peleissä onnistumisiin ja osin koulumajoituksissa tapahtuneisiin hauskoihin tapahtumiin.
Yläkoulun loppupuolella meidän ikäiset siirtyivät pelaamaan naisten joukkueeseen. Muutos oli iso ja usein reissuilla isompien pelaajien jutut kuumottivat meidän “pikkutyttöjen” korvia. Nopeasti saimme pelirytmistä kiinni ja pelitaidot kehittyivät hurjasti. Ei mikään ollut hienompaa kuin jännien ja nopeatempoisten pelin päätteeksi lähteä voittajana kotiin. Lukiovuosina pelaaminen oli ihan parasta. Treenasimme kovaa ja meillä oli hieno porukka. Näitä vuosia näin vanhempana usein muistelee ja toivoo, että jokainen nuori löytäisi itselleen sen oman tärkeän jutun, joka kantaa arkea ja elämää eteenpäin.
Opiskelu- ja ruuhkavuosina ringette jäi taka-alalle pitkäksi aikaa. Oma tyttöni kiinnostui lajista eskarilaisena ja vuoden ringettekoulun jälkeen hänen oli aika siirtyä F-junioreihin. Valmentajaa ei ollut, joten minulle oli luontevaa palata jälleen jäälle, tällä kertaa pikkutyttöjen valmentajana. Meillä, äidillä ja tyttärellä, on nyt takana 1,5 vuotta yhteistä ringettematkaa. Olen onnellinen, että tyttäreni on innostunut näin hienosta lajista. Meillä on pieni, mutta sitäkin kivampi joukkue ja tytöillä on aidosti hauskaa yhdessä niin jäällä kuin sen ulkopuolellakin. Ringette on tuonut monelle liikunnan ja pelaamisen lisäksi uusia ystäviä.
En osaa sanoa, mikä vuosien varrella on ollut ringeten tähtihetkeni, ehkä jokin voittomaali tai turnausvoitto tai ehkä oman tyttären taitojen karttuminen ja sitä kautta onnistuminen. Yksittäisiä tähtihetkiä tärkeämpää on kuitenkin kokonaisuus. Se, että sai ja saa elää elämää tehden jotakin sellaista mistä kovasti nauttii ja mikä antaa elämälle sisältöä ja merkitystä. Sitä ringette on minulle aina ollut.
Sanna Vieras, VaPS, entinen pelaaja ja nykyinen F-tyttöjen valmentaja
Huntersilla alkoi toinen virallinen kausi ringettesarjoissa
09.01.2024, Martin Andler / Hunters Juniors ry
Ringetellä alkoi toinen virallinen kausi Hunters Juniorsin toiminnan alla. Joukkuetoiminta on vakiintunut ja ringettekouluun mahtuu aina enemmän osallistujia! Toiminta jäällä on iloista, hauskaa ja leikkisää. Joukkueen vastuuvalmentaja Enni Flykt on tehnyt hienoa työtä ringeten eteen Porvoossa!
Näin Enni Flykt, Hunters Juniors ringeten vastuuvalmentaja, kommentoi joukkueen kulunutta kautta:
”Joukkueen kanssa lähdimme kaudelle 2023-2024 rohkeasti pelaamaan Etelä-Suomen F-junioreiden vähemmän pelanneiden aluesarjaa pienellä, hyvin eri-ikäisistä pelaajista koostuvalla kokemattomalla joukkueella. Pelaajien syntymävuosien perusteella keskiarvo vastaa F-ikäisiä, mutta pääosa joukkueesta on joko G- tai E-ikäisiä, mikä on tuottanut pelillisiä haasteita, kun yli-ikäisiä voi peluuttaa vain kolmea yhtä peliä kohti. Intoa on silti riittänyt sekä pelaajilla että vanhemmilla pitkille pelireissulle jopa Kangasniemelle saakka, vaikka välillä on tullut "lunta tupaan" reippaasti. Joukkuehenki on tiivistynyt ja taidot ovat karttuneet huimaa vauhtia samalla. Laitamme ylpeinä uudet hienot pelipaidat päälle ja lähdemme uusiin koitoksiin.
Harjoittelemme kaksi kertaa viikossa ja viime aikoina on ollut niiden lisäksi ulkojäillä joukkuekaveritreffejä kerran tai kaksi viikossa. Lisäksi meillä on mahdollisuus pelailla Mäkkäriliigaa keskiviikkoisin yhdessä kiekkokoulun kanssa. Jääaikaa ja sen myötä potkua luistimiin on siis karttunut roppakaupalla. Jos vielä löydettäisiin lisää E-tyttöjä uusiksi ringettekavereiksi, niin se olisi huippuhienoa!”
Martin Andler, junioripäällikkö, Hunters Juniors ry
