Paitsio! Eiku…

15.10.2018, Lukko Ykkönen

 

Viivaylitykset, hyökkäysaika ja vihellyksen jälkeiset aloitukset... Nämä, ja moni muu sääntö olivat vielä keväällä täysin vieraita käsitteitä, joista minulla ei ollut ollenkaan tietämystä. Olen aina pelannut jääkiekkoa, mutta viime keväänä tuli päätös lopettaa lajin harrastaminen kilpailumielessä. Olin muutaman viikon siinä uskossa, että tulevasta talvesta tulee erilainen, sillä viikonloput olisivat vapaita pelireissuista.

 

Eräänä päivänä sain kuitenkin viestin: "Sulle soitetaan pian". Siinä odotin puhelua, ja tiesin, mitä asia tulisi koskemaan. Puhelin soi, ja minulta kysyttiin, haluaisinko tulla pelaamaan ringetteä Lukon naisten ykkössarjan joukkueeseen. Vastasin, etten ole ikinä seurannut saatikka pelannut ringetteä, eikä minulla ole harmainta hajuakaan säännöistä, mutta jos minulle saadaan säännöt ja rinkulankäsittely opetettua, olen valmis ottamaan haasteen vastaan.

 

Kesä oli harjoittelun täyteistä aikaa. Punttia, juoksureeniä, sun muuta harjoiteltiin ahkerasti, ja vielä siinä vaiheessa harjoitteet tuntuivat tutuilta ja turvallisilta. Kesän loppua kohden oli aika pukea uudenlaiset varusteet päälle ja mennä jäälle. Ensimmäiset jääharjoittelut menivät valtaosin sääntöjen ja rinkulanhallinnan opetteluun. Jatkuva harjoittelu on tuottanut tulosta, ja suurimmaksi osaksi olenkin omaksunut uuden lajin säännöt, eikä harjoittelu tunnu enää niin epätoivoiselta.

 

Viivaylitykset olivat aluksi suuri haaste, koska järkeeni ei käynyt se, että pelaaja voi ylittää siniviivan ennen rinkulaa, koska jääkiekossahan tilanne tuomittaisiin paitsioksi. Myös viivan yli syöttäminen saattoi välillä unohtua, ja painelin innokkaana suoraan hyökkäyspäätyyn. Onneksi virheistä oppii.

 

Tämän parempia joukkuetovereita tai valmentajia en olisi voinut edes toivoa. Heillä riittää kärsivällisyyttä opettaa ja neuvoa minua joka päivä, vaikka itsellä meinaa välillä usko loppua. Monet pelaajat ovat olleet joukkuekavereita pienestä saakka, mutta nyt meille on tullut paljon myös uusia kasvoja. Joukkueemme koostuukin hyvin sekalaisista ja eritaustaisista pelaajista. Meidän ryhmän valttikorttina pidän sitä, että kaikilla on aina hauskaa ja joukkue päättää yhdessä joukkueen asioista. Pelaamme tosissaan, mutta emme totisesti. Ja uskon, että tämä kantaa meidät pitkälle.

 

Iida Lehtinen, Rauman Lukko

 

Lisää kommentti

Kuvavarmenne

Kuvavarmenne